No mutta jos viime kaudella riittii vain pronssiin, niin täytyy puolustuksen, sentteristön ja laituriosaston parantua.
Puolustus - check
Sentteristö - check
Laituriosasto - check?
Viime kauden lopun otteiden perusteella kauden lähtökohdat laitureiden osalta näyttävät tältä:
Oden syksy 2022 > Oden syksy 2021
Ikonen syksy 2022 > Ikonen syksy 2021
Nyman syksy 2022 > Nyman syksy 2021
Ruokonen syksy 2022 >
Kos, Bau, Korhonen, Järventie syksy 2022 > Kos, Korhonen syksy 2021
Suomi syksy 2022 = Suomi syksy 2021
Mieho syksy 2022 = Mieho syksy 2021
Tuulola syksy 2022 = Baptiste syksy 2021 (painottaen eri ominaisuuksia)
Räty syksy 2022 = Saarela syksy 2021
Päkkilä syksy 2022 = Päkkilä syksy 2021
Nalli syksy 2022 < Nalli syksy 2021
Virtanen syksy 2022 ? Virtanen syksy 2021
Oden oli vuosi sitten kysymysmerkki ja nyt lähtee kauteen läpimurron tehneenä potentiaalisena EHT-pelaajana. Ikonen paransi kauden loppua kohti merkittävästi ollen pudotuspeleissä hyökkäyksen parhaimmistoa ja siten odotukset ovat korkeammalla kuin vuosi sitten. Nymanillakin on aivan erilaiset saumat ottaa paikka liigakokoonpanosta kuin vuosi sitten. Ruokonen tuplasi viime kaudella pisteensä edelliskauteen nähden ja paransi otteitaan myös puolustuspelaamisessa (ja on siis kokonaan uusi lisä laituriosastolle).
Tuulola tulee suurin piirtein samanlaisilla edellisen kauden tilastoilla AHL:sta kuin Baptiste ja tässä vertailussa on hyvä huomioida pelaajatyyppien erilaisuus. Räty näytti pudotuspeleissä ratkaisuvoimaiselta pelaajalta ja siten odotusarvo on vähintään samaa tasoa kuin Saarelan osalta vuosi sitten, vaikka tämänkin kohdalla hyvin sujuneet pudotuspelit olivat nostaneet läpimurtoennusteita. Suomen, Miehon ja Päkkilän kohdalla odotusarvo pelillisestä annista ei ole vuoden aikana muuttunut.
Nallin osakkeet ovat mielestäni hieman laskeneet siihen nähden, mitä vuosi sitten odotettiin, koska kehitysharppauksia ei tullut ja maalisarakkeen lukema pieneni. Virtanen puolestaan on täysi kysymysmerkki, kun pari kautta on mennyt sairastellessa.
Kaikkiaan laituriosasto on siis jo nyt pessimistisin laseinkin arvioiden minimissään samaa tasoa kuin vuosi sitten, mutta yhtä hyvin sen voi katsoa vahvistuneenkin. Huomionarvoista on lisäksi vähäinen vaihtuvuus, jonka vuoksi pelitavan opettelu tuskin vie syksyllä niin paljoa aikaa joukkueelta. Nyt toivottavasti vältytään samanlaiselta suvantovaiheelta, mitä pelitavan opettaminen ja säätäminen vaati syyskaudella 2021.
Haapalaa ym. on turha ottaa vertailuun siirtorajan vahvistuksena, jollaisia oli kaikilla kärkijoukkueilla. Sama koskee kauden aikana käyneitä koronalainoja.