• Foorumilla on nyt mahdollista käyttää myös ns. tumman tilan teemaa, jossa taustaväri on tummempi ja tekstit vaaleammat. Valinta tapahtuu oletuksena automaattisesti käyttöjärjestelmän asetuksen mukaan, mutta sen voi vaihtaaa myös alapalkin vasemmasta laidasta tai omista käyttäjätiedoista.

Maajoukkue

Pennanen on ensi vuonna, eli valmennus paranee todella paljon. Katsotaan mihin rahkeet silloin riittää.
 
Karu oli lukea noita annettuja arvosanoja, näin ilvesläisittäin.
Mutta, paljon on esim Maccelin ja Saarelan pelaamisen taustalla, siis pelaamiseen suuresti vaikuttaneita syitä.

Maccelli: älyttömät peliajat johdattivat jo väistämättä virheisiin väsyn kautta (itsekin jo myönsi haastiksessa väsyn), ketjukaverit; kemia ei löytynyt ollenkaan Saarelan ja Killisen kanssa, paransi hieman Erholtzin ja Petmanin kanssa. Maccelin tarjoiluihin ruuti oli vaan todella märkää (varsinkin Saarelalla). Todellakin tuli Ilves-kenttää ikävä, kun Leino on pelin rytmittämisessä, puolustamisessa todella hyvä ja kenttä sallii näin yhden taiteilijankin olemassaolon.

Saarelalta näytti menevän lähes kaikki pieleen, ei saanut paikoista sisään ja lisäksi oli puolustussuuntaan todella heikko. Jälki oli välillä aika karmivaa, kun Saarela ja Maccelli samassa kentässä puolustivat.

Thomson paransi turnauksen edetessä ja ratkaisupeleissä jo ok pelaamista. Olisiko kapteenin vastuu tuonut alkusarjassa yliyrittämisen? Reppuselkään yritti joukkuetta ottaa, mihin ei kyennyt.

Hatakalle plusmerkkinen turnaus; ei liiemmin erottunut loistokkuudellaan, muttei virheilläkään eli peruspakin peruspelaamista. Pisteet nöyryydestä monessa tilanteessa...

No, eipä ollut siis Ilves-lasien takaa katsottuna kummoinen turnaus mutta ylivoimaisesti eniten ilahduttaa se, että KAIKKI nuoret Dostál mukaan luettuna ovat ehjiä ja kunnossa, kotiin palatessaan. Uutta matoa koukkuun ja epäonnistumiset kannattaa unohtaa nopeasti ja jättää Tsekkeihin.

Eteenpäin. Sano.
 
Hatakka antoi pari puhdasta niittiä ja toi harvakseltaan kiekkoa hyvillä nousuilla ylös. Eleetön ja varma.
Vastaavalla virheettömällä peruspelillä vaikkapa Laaksosen tilalle pelaavaan kokoonpanoon.
 
Kisat osoittivat jälleen kerran, että huono peli rakenne tuo kentälle epätietoisuutta ja epävarmuutta, joka kovatempoisissa otteluissa materiaaliltaan parempaa joukkuetta vastaan ei todellakaan lupaa hyvää. USA-ottelu, jossa Suomen joukkue onnistui joten kuten pelaamaan jonkinlaista Meidän pelin riisuttua versiota, kuitenkin osoitti, että paremmalla pelin organisoinnilla Suomi olisi ponnistanut mitaleille, sillä kaiken kaikkiaan näissä kisoissa pelattiin hyvin pelaajavetoista lätkää ilman tiukkoja pelillisiä raameja.

Pelitavallisesti oli kuitenkin yksi aihio, joka ilman muuta oli näiden kisojen mielenkiintoisin asia: Igor Larionovin suunnittelema Venäjän hyökkäyspeli. Erityisen kiinnostavaa on nähdä, miten tämä pelitapa jatkossa kehittyy ja aletaanko sitä ajaa määrätietoisesti laajemminkin venäläisten joukkueiden pelitavaksi. Voisi kuvitella, että Putinia kiehtoisi ajatus yhtenäisestä venäläisestä kiekkoidentiteetistä, ikään kuin muistumana legendaarisen punakoneen ajosta. Larionovhan toimii myös Venäjän jääkiekkoliiton neuvonantajana, ja liiton puheenjohtajana on entinen pelikaveri Vladislav Tretjak.

Larionov on kutsunut suunnittelemaansa hyökkäystapaa "kloppimaiseksi" jääkiekoksi. tavoitteena on hallita kiekkoa mahdollisimman pitkään, ja jos peliväline menetetään hyökkäysalueella, isketään välitön nopea "gegenpressen", ja ellei se tuota kiekonriistoa, vasta sitten siirrytään puolustavaan asetelmaan. Ajatus on siis sama kuin Jürgen Kloppilla: "Umschaltmoment" ei ole vaihe, jossa siirrytään puolustukseen, vaan se on keino hyökätä. "Gegenpressen"-vaiheessa oman joukkueen pelaajat ovat yhä hyökkäävissä asemissa, ja jos peliväline saadaan tässä vaiheessa oman joukkueen haltuun, pelaajat ovat edelleen oikeissa asemissa ja voivat löytää aukkoja vastustajan muodostelmasta. Tämä on siis pelifilosofisesti erilainen lähtökohta kuin se eteenpäin puolustaminen tai erilaiset karvauspelin muodot, joihin jääkiekkoilussa on totuttu.

KHL on ison kaukalon kamppailusarja, ja venäläiset pelaajat ovat sen vuoksi hyvin valmennettuja sellaiseen peliin, jossa kiekkoa yritetään hallita mahdollisimman pitkään. Näissä kisoissa Venäjä oli kaikkein kamppailuvoimaisin ryhmä.

Välierässä Ruotsia vastaan tämä Venäjän hyökkäyspelaaminen toimi aika hyvin ja tuotti monia pitkiä kiekkoralleja Ruotsin päädyssä. Loppuottelusta olen nähnyt vasta jäähyjen rikkoman ensimmäisen erän. Näissä kisoissa Venäjällä oli suuria ongelmia sopeutua tarkkaan tuomarilinjaan, ja pelaajat ottivat paljon älyttömiä jäähyjä, jotka finaalissa ilmeisesti koituivat kohtalokkaiksi. KHLssa tuomarilinja on aika väljä. Jos ajatellaan miesten tasoa, niin Euroopasta kootut venäläisjoukkueet saattaisivat olla riittävän kurinalaisia pelatakseen "kloppimaista" jääkiekkoa, mutta NHL-nipuilta sellaista tuskin voidaan odottaa.

Kaiken kaikkiaan kiekkoälyköksi kutsutun Larionovin suunnitelma on jälleen lupaava osoitus siitä, että eurooppalaiset valmentajat voivat ammentaa ideoita jalkapallosta.

Jää nähtäväksi, riittääkö Larionovilla kiinnostusta ryhtyä joskus Venään A-maajoukkueen valmentajaksi. Ainakin hänellä olisi myös NHL-tähtien kunnioitus tukenaan.
 
Olihan kiekko jo ”pleksilinjan” katsomonpuolella kun osui kameraan. Eikö tuo ole jo riittävä jäähyyn? ”Ei tuomita jäähyä jos osuu kentän yläpuolisiin rakenteisiin”? Esim. Katsomopalkkiin tms.? Kuvittelisi että sääntö tarkoittaa kaukalon alueen yläpuolisia rakenteita eikä koko helkutin hallikompleksin.
 
Tais olla eka ja viimenen peli missä nään kiekon osuvan tohon kameraan, voitto lotossaki todennäkösempää kun osua tohon lyöden paniikissa kiekkoo vastustajan päätyy.
 
Brooks sanoi:
Näissä kisoissa Venäjällä oli suuria ongelmia sopeutua tarkkaan tuomarilinjaan, ja pelaajat ottivat paljon älyttömiä jäähyjä, jotka finaalissa ilmeisesti koituivat kohtalokkaiksi. KHLssa tuomarilinja on aika väljä. Jos ajatellaan miesten tasoa, niin Euroopasta kootut venäläisjoukkueet saattaisivat olla riittävän kurinalaisia pelatakseen "kloppimaista" jääkiekkoa, mutta NHL-nipuilta sellaista tuskin voidaan odottaa.
Laajenna klikkaamalla

Venäjä kaatui hyvin venäläiseen syyhyn, pelaajine kurittomuuteen. Tyhmät jäähyt ja pelitavasta lipsuminen tappio tilanteeseen jouduttuaan olivat silmiinpistäviä. Ei ollut eka.. eikä viimeinen kerta, kun venäläisillä pettää korvienväli. Kanadalaiset taas on opetettu ymmärtämään prosenttikiekon lainalaisuudet jo junnuna, ja osasivat pelata nöyrästi johtoon päästyään.


Kumpaakaan näista ei voi voittaa samoilla aseilla kun näillä on, yksilötaidolla ja eteenpäin pelaamisella, vaan jotta Suomi näille pärjää, on pelattava tiukasti joukkueena ja pelin rytmi haltuun ottaen.


Ei ollut Raipesta siihen ei.. taaskaan...
 
ipa1970 sanoi:
Olihan kiekko jo ”pleksilinjan” katsomonpuolella kun osui kameraan. Eikö tuo ole jo riittävä jäähyyn? ”Ei tuomita jäähyä jos osuu kentän yläpuolisiin rakenteisiin”? Esim. Katsomopalkkiin tms.? Kuvittelisi että sääntö tarkoittaa kaukalon alueen yläpuolisia rakenteita eikä koko helkutin hallikompleksin.
Laajenna klikkaamalla

Perustehan on se, että kamera on kiinni pleksissä ja täten katsotaan kuuluvaksi osaksi pleksiä. Onhan tuo vähän älytön, mutta ymmärrän tuomareiden takia. Sinänsä omasta mielestä ei kameroita pitäisi olla tuossa. Oli vielä TsN yhtiön kamera. Junnukisat on niin iso juttu siellä, että Liitto myöntyi tällaiseen.
 
Brooks sanoi:
Mielenkiintoisia kommmentteja suomalaisilta kiekkoihmisiltä.

Nuorten Leijonien tähtiä kritisoitiin itsekkäiksi – NHL:stä tuttu asiantuntija: ”Tästä voi tulla ongelma”
Laajenna klikkaamalla

Kanadassa on aina oltu hyvin itsekkäitä pelaajina. Ulf Sterner, ensimmäinen eurooppalainen NHL:ssä (1964) kertoi, kuinka NHL:ssä ei ollut joukkuehenkeä ja kaikki pelasivat vain omaan ussiinsa, kun taas Ruotsissa pelattiin joukkueelle ja joukkueen etu mielessä.


NHL on edelleen itsekkäiden pelaajine leikkikenttä, mutta varsinkin AHL:ssä tuo korostuu, siellä tapellaan paikasta auringossa ja ratkaisuja tehdään itsekkäästi.

Euroopassa noin yleisesti toki on yksilökeskeisyys noussut, mutta paljon pitemmän ajan saatossa kuin tossa esim Jokinen maalailee 10 vuotta. Yksilökeskeinen kehitys käynnistyi Su9omessa ja Euroopassa jo kahdeskytluvulla Juppi ilmiön myötä.

Uusi asia siis tämä ei ole, ja tämä jos joku on valmennuksen vastuulla, se, että pelaajat pelaa joukkueelle.. ja jos eivät, eivät ole joukkueessa.
 
Maajoukkueen helmikuun peleihin nimetty Ilveksestä;

Parikka, Ruotsalainen, Maccelli.

Väliin näiltä herroilta taitaa siis jäädä vain ottelu Ilves-Sport.
 
Jalonen antanut muutaman kommentin Maccesta;

– Ihan huikee pelaaja. Ei meillä Liigassa oo varmaan ketään samantasoista pelaajaa kiekon kanssa, kun hän. Oli hyvä kisoissa, Jalonen ylistää Helsingissä maajoukkueiden julkistustilaisuudessa.

– Noi elementit, mitä hän pystyy esittää illasta toiseen, ovat NHL-tasoa. Pidän hänestä tosi paljon pelaajana. Vaikuttaa hyvältä tyypiltä muutenkin. Erittäin rohkea ja luova pelaaja, joka pystyy pitämään kiekkoa. Se on nykypäivän jääkiekossa aika haastavaa puuhaa. Ei kahta sekuntia, vaan pidempään.
 
Kirjaudu tai rekisteröidy vastataaksesi
Takaisin
Ylös