Tommi Niemelä - Ilveksen päävalmentaja 2024 - 2027

Päästötodistusta ei Niemelälle vielä kirjoiteta. Suvivirren tietämillä, toivottavasti vasta. Mies on pitänyt joukkueemme tiukasti kärkipäässä kautta kautensa. Nyt pitäisi vielä kiivetä iso mäki ylös asti. Saapi nähdä!

Sinansä ei ole väliä, millä tavalla pytty tulee. Kunhan tulee.
 
Peli on suurimmaksi osaksi kuolettavan tylsää, ei ihme jos katsomot kumisevat tyhjyyttään. Pakko myöntää, että pisteitä on kertynyt "paskalla antijääkiekolla" ihan mukavasti.
Toisaalta, jos ja kun tässä rakennetaan kokonaisuutta kevättä varten (Pärmäkoski huom!), ei millään muulla ole merkitystä, kuin sarjataulukkoon saatavilla pisteillä. Kiva-Joken aikaan rallateltiin perjantaipelit yleensä voitosta voittoon, mutta aina kun oli seuraavana päivänä peli tuli turpaan, että tukka lähti. Olisiko nämä taannoiset 5-3, 5,4, 6-5, 6-4, 7-6, 7-5 voitot sitten parempia kuin nykyiset 1-0, 2-1, 3-2? Maaleja on hieno nähdä ja liigan pistepörssi olisi keltavihreä, maalivahtitilasto tuskin. Ei oikein nyt kirkastu mitä porukka haluaa, paitsi tietysti jokaisen pelin voittoa tai joku pitää heittää luiskaan.
 
Keväällä nähdään millä tavalla Hölö kirjoitetaan Ilves-historiaan. Kolmantena vuotenaan Hölöllä on käytössään erinomainen maalivahti, hyvä puolustus, tasainen 4 ketjun hyökkäys (jossa muutama tähti) ja pelitapa on hölömäinen. Millainen joukkueen sisäinen dynamiikka on ja miten se kehittyy, tuleeko loukkaantumisia ratkaisupeleissä, ja pystytäänkö reagoimaan vastustajan peliin - se jää nähtäväksi. Hölöllä on mahdollista nousta Tampereen (tai ainakin suurimman osan tamperelaisista) sankariksi. Hyvä+ tähän asti, nyt sitten se viimeinen napsu.
 
Helppo sanoa, että olisi. Kansa haluaa nähdä maaleja pelissä, eikä tuota saatanan puukäsien hinkkaamista.
Ja samaan aikaan valitettaisiin, kuinka veskarit ei saa mitään kiinni ja puolustaja se ja se ei onnistu hommassaan, ja että tuolla oman pään pelillä ei ainakaan keväällä saavuteta mitään. Valituksen määrä on vakio.
 
Kyllä itekki, ehkä pidempää kevättä varten miettien. Otan mieluummin tilkityn omanpään. Kuin vaikkapa päinvastoin. Että, hurvitteleva hyökkäys ja vuotava omapää.

Tässä on niin kauan tätä tullut seurattua, että tyylipisteillä nyt ei ole niin suurta merkitystä kuin tuloksella.
 
Kyllä itekki, ehkä pidempää kevättä varten miettien. Otan mieluummin tilkityn omanpään. Kuin vaikkapa päinvastoin. Että, hurvitteleva hyökkäys ja vuotava omapää.

Tässä on niin kauan tätä tullut seurattua, että tyylipisteillä nyt ei ole niin suurta merkitystä kuin tuloksella.
Se tilkitty omapää on ollut kiinni 99% Mantelin ansiota, puolustuksessa tulee joka pelissä tosi monta aivopierua josta seuraa että vihu on yksin tai kaksin läpi tai muuten pääsee monta kertaa tuhannen taalan paikoille jotka Manteli suurimmaksi osaksi pelastaa.
 
Se tilkitty omapää on ollut kiinni 99% Mantelin ansiota, puolustuksessa tulee joka pelissä tosi monta aivopierua josta seuraa että vihu on yksin tai kaksin läpi tai muuten pääsee monta kertaa tuhannen taalan paikoille jotka Manteli suurimmaksi osaksi pelastaa.
xPM tosiaan on reilun 55 maalia mutta on päästetty vain 44. Eli kyllä pientä harhaa tuo Mantelin kova torjuntakunto aiheuttaa tällä hetkellä.
 
Niemelän pelitavassa korostuu suomalaiselle jääkiekolle tuttu valmentajakeskeisyys. Joukkueen pelaaminen perustuu tarkasti määriteltyyn järjestelmään, jossa yksittäisten pelaajien ominaisuuksille ja vahvuuksille ei välttämättä jää riittävästi tilaa. Pelitavan perusteella Niemelässä on havaittavissa samoja piirteitä kuin Pennasessa. Järjestelmän toimivuutta ei juuri kyseenalaisteta, vaan ongelmat nähdään ensisijaisesti pelaajien tavassa toteuttaa sitä.


Perjantain SaiPa-ottelu tarjosi hyvän esimerkin kahden erilaisen pelifilosofian eroista. SaiPan pelaajilla oli selvästi enemmän vapauksia tehdä omia ratkaisuja. Myös alivoimaisissa hyökkäystilanteissa uskallettiin haastaa puolustajia, mikä tuotti useita lupaavia tilanteita. Ilveksen hyökkäyspelaaminen oli huomattavasti kaavamaisempaa. Kiekko toimitettiin päätyyn, minkä jälkeen pyrittiin käynnistämään hyökkäysalueen pyöritys.


Ilveksen pelaamisessa myös laukaisupaikat vaikuttavat olevan tarkasti määriteltyjä. Hyökkäyksissä korostuu jatkuva tasapainon säilyttäminen, mikä vähentää yllätyksellisyyttä. Tällainen pelaaminen on katsojan näkökulmasta varsin yksitoikkoista ja vastustajalle suhteellisen helposti ennakoitavaa. Ei ole erityisen yllättävää, jos tällainen jääkiekko ei houkuttele yleisöä katsomoon.


Julkisuudessa vähemmän käsitelty kysymys on Niemelän vetovoima pelaajamarkkinoilla. Liikkeellä on ollut tietoja siitä, että kotimaisten pelaajien rekrytointi olisi ollut odotettua vaikeampaa. Erityisesti luovuuteen ja henkilökohtaisiin ratkaisuihin pelinsä perustaville pelaajille tiukasti kontrolloitu pelitapa ei välttämättä ole houkutteleva vaihtoehto.


Myös Niemelän johtamistavasta on liikkunut ristiriitaisia arvioita. Julkisuudessa hänestä on muodostunut helposti lähestyttävä ja positiivinen kuva, mutta epävirallisissa arvioissa yhteistyötä hänen kanssaan on kuvattu huomattavasti haastavammaksi. Näiden väitteiden paikkansapitävyyttä on ulkopuolelta vaikea arvioida.


Ensi kaudella Ilveksen pelaaminen tulee todennäköisesti muuttumaan merkittävästi. Olennaista on, kuinka paljon Helminen pääsee vaikuttamaan joukkueen rakentamiseen. Jos urheilujohto kokoaa pelaajiston ensisijaisesti nykyisen pelitavan vaatimusten perusteella, uuden valmentajan mahdollisuudet toteuttaa omaa näkemystään voivat jäädä rajallisiksi.
 
Mantelin xGAE on -19,47
Tuohan on ihan saatanan kova lukema. Juurikin tuon takia syntyy illuusio meidän puolustuspelin väkevyydestä. Sitten, kun Rifalk laitetaan maaliin niin totuus astuu rajusti esiin. Toki joukkuekin tuntuu pelaavan heikommin Rifalkin edessä kuin Armaliksen, mutta ei kai se ero voi olla kuin yöllä ja päivällä.

Jos meillä olisi Armaliksen sijasta noin keskitason tilastoilla operoiva ykkösveskari, niin eihän me oltaisi edes top 8 jengi nykyisellä rosterilla. Niin heikkoa on meidän hyökkäyspään tekeminen, eikä mikään ihme kun nimilistaa katsoo.
 
Toisaalta, jos ja kun tässä rakennetaan kokonaisuutta kevättä varten (Pärmäkoski huom!), ei millään muulla ole merkitystä, kuin sarjataulukkoon saatavilla pisteillä. Kiva-Joken aikaan rallateltiin perjantaipelit yleensä voitosta voittoon, mutta aina kun oli seuraavana päivänä peli tuli turpaan, että tukka lähti. Olisiko nämä taannoiset 5-3, 5,4, 6-5, 6-4, 7-6, 7-5 voitot sitten parempia kuin nykyiset 1-0, 2-1, 3-2? Maaleja on hieno nähdä ja liigan pistepörssi olisi keltavihreä, maalivahtitilasto tuskin. Ei oikein nyt kirkastu mitä porukka haluaa, paitsi tietysti jokaisen pelin voittoa tai joku pitää heittää luiskaan.
Niin, kyllä mua lämmittää enemmän voitot kuin näyttävä hurlumhei. Toki ei ole mitään voittavaa hurlumheitä vastaan, mutta harvoin se on.

Ilveksellä on nyt selvästi pyrkimys rakentaa pohja niin tiiviiksi kuin sen vaan saa, ja se on mielestäni hyvä, etenkin jos mestaruus kiinnostaa. Ja nyt olisi syytä mennä Hölöllä päätyyn asti. Siitä sitten rakentamaan hypeä Raipen ruorissa. Tähän tämän kauden ekstratiiviiseen lähestymistapaan lienee syynä myös tämän kauden rakenne. Pelejä on yksinkertaisesti liikaa ja väsymyksessä auttaa selkäytimessä oleva pelitapa. Olisi se peli raikkaampaa jos runkosarjamatseja olisi vain 54.
 
Tuohan on ihan saatanan kova lukema. Juurikin tuon takia syntyy illuusio meidän puolustuspelin väkevyydestä. Sitten, kun Rifalk laitetaan maaliin niin totuus astuu rajusti esiin. Toki joukkuekin tuntuu pelaavan heikommin Rifalkin edessä kuin Armaliksen, mutta ei kai se ero voi olla kuin yöllä ja päivällä.

Jos meillä olisi Armaliksen sijasta noin keskitason tilastoilla operoiva ykkösveskari, niin eihän me oltaisi edes top 8 jengi nykyisellä rosterilla. Niin heikkoa on meidän hyökkäyspään tekeminen, eikä mikään ihme kun nimilistaa katsoo.

Joo ei ne 15-20 pisteen äijät muutu tehokkaammiksi, vaikka saisivatkin isompaa roolia täällä meillä. Samoin kun 8-10 maalin miehestä ei tule 20+ maalin pelaajaa, vaikka kuinka toivoisi.

Noh, nyt ollaan neljän sakin ulkopuolella jo ja veikkaan meidän jämähtävän sinne. Lopputulema joku sijat 8-9.
 
Niemelän pelitavassa korostuu suomalaiselle jääkiekolle tuttu valmentajakeskeisyys. Joukkueen pelaaminen perustuu tarkasti määriteltyyn järjestelmään, jossa yksittäisten pelaajien ominaisuuksille ja vahvuuksille ei välttämättä jää riittävästi tilaa. Pelitavan perusteella Niemelässä on havaittavissa samoja piirteitä kuin Pennasessa. Järjestelmän toimivuutta ei juuri kyseenalaisteta, vaan ongelmat nähdään ensisijaisesti pelaajien tavassa toteuttaa sitä.


Perjantain SaiPa-ottelu tarjosi hyvän esimerkin kahden erilaisen pelifilosofian eroista. SaiPan pelaajilla oli selvästi enemmän vapauksia tehdä omia ratkaisuja. Myös alivoimaisissa hyökkäystilanteissa uskallettiin haastaa puolustajia, mikä tuotti useita lupaavia tilanteita. Ilveksen hyökkäyspelaaminen oli huomattavasti kaavamaisempaa. Kiekko toimitettiin päätyyn, minkä jälkeen pyrittiin käynnistämään hyökkäysalueen pyöritys.


Ilveksen pelaamisessa myös laukaisupaikat vaikuttavat olevan tarkasti määriteltyjä. Hyökkäyksissä korostuu jatkuva tasapainon säilyttäminen, mikä vähentää yllätyksellisyyttä. Tällainen pelaaminen on katsojan näkökulmasta varsin yksitoikkoista ja vastustajalle suhteellisen helposti ennakoitavaa. Ei ole erityisen yllättävää, jos tällainen jääkiekko ei houkuttele yleisöä katsomoon.


Julkisuudessa vähemmän käsitelty kysymys on Niemelän vetovoima pelaajamarkkinoilla. Liikkeellä on ollut tietoja siitä, että kotimaisten pelaajien rekrytointi olisi ollut odotettua vaikeampaa. Erityisesti luovuuteen ja henkilökohtaisiin ratkaisuihin pelinsä perustaville pelaajille tiukasti kontrolloitu pelitapa ei välttämättä ole houkutteleva vaihtoehto.


Myös Niemelän johtamistavasta on liikkunut ristiriitaisia arvioita. Julkisuudessa hänestä on muodostunut helposti lähestyttävä ja positiivinen kuva, mutta epävirallisissa arvioissa yhteistyötä hänen kanssaan on kuvattu huomattavasti haastavammaksi. Näiden väitteiden paikkansapitävyyttä on ulkopuolelta vaikea arvioida.


Ensi kaudella Ilveksen pelaaminen tulee todennäköisesti muuttumaan merkittävästi. Olennaista on, kuinka paljon Helminen pääsee vaikuttamaan joukkueen rakentamiseen. Jos urheilujohto kokoaa pelaajiston ensisijaisesti nykyisen pelitavan vaatimusten perusteella, uuden valmentajan mahdollisuudet toteuttaa omaa näkemystään voivat jäädä rajallisiksi.
No kyllä tämä on urheilujohdon harteilla sillä sopimuksia tulee olla tehtynä jo kun Raipe vapautuu. Lelu tekee sopimukset Helsingissä ja Tillu täällä.. päävalkku tulee kuvioon kun sopimus starttaa. Mutta kyllähän tänne jää työteliäitä pelaajia joita Raipenkin on helppo valmentaa…
 
Tuohan on ihan saatanan kova lukema. Juurikin tuon takia syntyy illuusio meidän puolustuspelin väkevyydestä. Sitten, kun Rifalk laitetaan maaliin niin totuus astuu rajusti esiin. Toki joukkuekin tuntuu pelaavan heikommin Rifalkin edessä kuin Armaliksen, mutta ei kai se ero voi olla kuin yöllä ja päivällä.

Jos meillä olisi Armaliksen sijasta noin keskitason tilastoilla operoiva ykkösveskari, niin eihän me oltaisi edes top 8 jengi nykyisellä rosterilla. Niin heikkoa on meidän hyökkäyspään tekeminen, eikä mikään ihme kun nimilistaa katsoo.
Jep osuit juurikin naulan kantaan, olen itse ihmetellyt kaiken maailman asiantuntioiden puheita siitä ilveksen timanttisesta puolustuksesta. Kun olen omin silmin nähnyt kaikki pelit niin en ole pystynyt samaistumaan niihin puheisiin yhtään. Huomaa ettei he ole oikeesti nähnyt suurinta osaa peleistä, eivätkä ymmärrä kuinka hyvin/paljon on Manteli pelastanut. Pelkästään jo 6 nollapeliä kertoo ettet voi edes hävitä paskalla pelillä jos ei omiin mene yhtään.
 
Niemelän pelitavassa korostuu suomalaiselle jääkiekolle tuttu valmentajakeskeisyys. Joukkueen pelaaminen perustuu tarkasti määriteltyyn järjestelmään, jossa yksittäisten pelaajien ominaisuuksille ja vahvuuksille ei välttämättä jää riittävästi tilaa. Pelitavan perusteella Niemelässä on havaittavissa samoja piirteitä kuin Pennasessa. Järjestelmän toimivuutta ei juuri kyseenalaisteta, vaan ongelmat nähdään ensisijaisesti pelaajien tavassa toteuttaa sitä.


Perjantain SaiPa-ottelu tarjosi hyvän esimerkin kahden erilaisen pelifilosofian eroista. SaiPan pelaajilla oli selvästi enemmän vapauksia tehdä omia ratkaisuja. Myös alivoimaisissa hyökkäystilanteissa uskallettiin haastaa puolustajia, mikä tuotti useita lupaavia tilanteita. Ilveksen hyökkäyspelaaminen oli huomattavasti kaavamaisempaa. Kiekko toimitettiin päätyyn, minkä jälkeen pyrittiin käynnistämään hyökkäysalueen pyöritys.


Ilveksen pelaamisessa myös laukaisupaikat vaikuttavat olevan tarkasti määriteltyjä. Hyökkäyksissä korostuu jatkuva tasapainon säilyttäminen, mikä vähentää yllätyksellisyyttä. Tällainen pelaaminen on katsojan näkökulmasta varsin yksitoikkoista ja vastustajalle suhteellisen helposti ennakoitavaa. Ei ole erityisen yllättävää, jos tällainen jääkiekko ei houkuttele yleisöä katsomoon.


Julkisuudessa vähemmän käsitelty kysymys on Niemelän vetovoima pelaajamarkkinoilla. Liikkeellä on ollut tietoja siitä, että kotimaisten pelaajien rekrytointi olisi ollut odotettua vaikeampaa. Erityisesti luovuuteen ja henkilökohtaisiin ratkaisuihin pelinsä perustaville pelaajille tiukasti kontrolloitu pelitapa ei välttämättä ole houkutteleva vaihtoehto.


Myös Niemelän johtamistavasta on liikkunut ristiriitaisia arvioita. Julkisuudessa hänestä on muodostunut helposti lähestyttävä ja positiivinen kuva, mutta epävirallisissa arvioissa yhteistyötä hänen kanssaan on kuvattu huomattavasti haastavammaksi. Näiden väitteiden paikkansapitävyyttä on ulkopuolelta vaikea arvioida.


Ensi kaudella Ilveksen pelaaminen tulee todennäköisesti muuttumaan merkittävästi. Olennaista on, kuinka paljon Helminen pääsee vaikuttamaan joukkueen rakentamiseen. Jos urheilujohto kokoaa pelaajiston ensisijaisesti nykyisen pelitavan vaatimusten perusteella, uuden valmentajan mahdollisuudet toteuttaa omaa näkemystään voivat jäädä rajallisiksi.
No, ehkä tuo Niemelän tyyli on kuitenkin helpompi kuin tyyliin Olli Jokisen... ? Arvailua. Tampereen vetovoima paikkana pitäisi Suomen tasolla olla ihan ok. Samoin varmasti helpompi houkutella ulkomaalaisia pelaajia Tampereen kokoiseen kaupunkiin kuin jonnekin muualle. Mutta palkka - laatusuhde ja maine aina vaikuttaa.

Kovaa työtä tekevä Henman ja vaikka Haatanen sopeutuisivat varmasti Helmisenkin tyyliin (joka sekään ei välttämättä pysy täysin muuttumattomana paikasta ja vuodesta toiseen). Jos tarkoitus on hankkia niitä median mainostamia "statement" pelaajia Ilvekseen niin kannattaisi kyllä tehdä kunnon tarjouksia parille jo hyväksi havaitulle. HIFK ei vaikuta Ilveksen jälkeen hyvältä vaihtoehdolta - laadullisesti epävarma paikka.
 
Se tilkitty omapää on ollut kiinni 99% Mantelin ansiota, puolustuksessa tulee joka pelissä tosi monta aivopierua josta seuraa että vihu on yksin tai kaksin läpi tai muuten pääsee monta kertaa tuhannen taalan paikoille jotka Manteli suurimmaksi osaksi pelastaa.
Juuri näin. Eli jos pitää miettiä tuota pelin viihdearvoa ja tulosta keskenään, niin tämä tsemppauskiekko on ok, jos se vie meidät keväällä pitkälle. Kukaan ei huhtikuussa narise syyskauden 2-1 voitoista, joissa se viisituhatpäinen yleisö haukotteli hallissa.

Jos taas kevät päättyy totutusti välieriin tai jo ennen, niin kovin hyvää arvosanaa ja fiilistä ei Niemelän kolmivuotisesta lopulta jää.
 
Myös Niemelän johtamistavasta on liikkunut ristiriitaisia arvioita. Julkisuudessa hänestä on muodostunut helposti lähestyttävä ja positiivinen kuva, mutta epävirallisissa arvioissa yhteistyötä hänen kanssaan on kuvattu huomattavasti haastavammaksi. Näiden väitteiden paikkansapitävyyttä on ulkopuolelta vaikea arvioida.

No, se lienee helppo päätellä siitä minkälaisen joukkueen onnistuu HIFK ensi kaudelle kasaamaan. Suoritetaanko joukkopakoa vai kerääntyykö Nordikselle Laukkasen ja Hölön luottopelaajat jo Pelicans - ajoilta?
 
Takaisin
Ylös