Jos vähän hassutellaan niin mietitäänpä lauantai-iltaa. Kojo istuu pimeässä bussissa lokakuun yössä matkalla Mikkelistä Tampereelle. Takana kirvelevä tappio Jukureille pelissä jossa oltiin pisteissäkin kiinni. Kuortin ABC:lta saa -30% lapulla varustettua kolmioleipää evääksi. Haluaisi jo kotiin mutta monta tuntia on vielä pimeässä yössä ajettavaa.
Kojo huokaisee ja ottaa läppärin esille. Avaa jatkoajan: Jokerien ja Ilveksen pelin katsomolippuja nälvitään puolin ja toisin ja HIFK-fanit vaatii Jokiselle potkuja. Sen jälkeen ivallisia kommentteja siitä kuinka suuri ja mahtava Tappara kävi Mikkelissä ottamassa kuokkaan maakuntajoukkueelta. Kuuntelet parikymppisten pelaajien loputonta jaanausta pleikkarista ja runkku- ja pillujutuista. Koko ajan joku on tykittämässä nuuskaa huuleen tai kaivamassa mälliä pois.
Siinä se sitten tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta: ajatus. MITÄ VITTUA MÄ TÄSSÄ TEEN! Mä oon 66-vuotias, mulla on rahaa niin kuin Hannu Jortikalla kenkiä ja mestaruussormuksia joka sormelle. Lomaosake Sveitsissä ja erämaamökki Lapissa jossa mä voisin nytkin takkatulen ääressä siemailla rommitotia. Mutta täällä mä olen pimeässä bussissa keskellä jotain hiton skutsia, väsyneenä ja vittuuntuneena.
Puhelin esiin ja Vuoriselle tekstari: "Janne, pidä tunkkis. Mä lopetan nyt. Mun uran. Tuun maanantaina toimistolle niin katotaan paperit." Vuorinen yrittää vielä anella mutta vedettyään reenit huomaa Kojo että olisi pitänyt tehdä jo aiemmin kuin oppi-isä Jortikka. Lopettaa jo silloin kun ei enää ymmärrä mitä tuo nuoriso höpöttää. Reenien jälkeen toimistolle, avaimet pöydälle ja todeta että mä lähden nyt, ei voisi tää seura vähempää kiinnostaa. ja Janne, yksi asia, kuuntele tarkkaan: HAISTA PASKA!!!