Kun asiaa katsoo ikuisen kannattajan silmin, niin asia on juurikin noin! Tommoset kolmannet sijat on hienoja ja niistäkin pitää iloita, mutta ne on vaan silloin, kun ne on sen matkan osia. Kun tästä nyt mennään muutama vuosi taaksepäin, niin mitali tuntui hyvältä. Jos tällä kaudella jatkumo olisi saanut jatkua, niin en usko, että kovin moni olisi ollut tyytyväinen pronsssimitaleihin sanotaan 3-5 vuoden päästä, vaikka se Eurooppaa aina tarkoittaakin. Nythän tietysti tulevaisuutta ajatellessa esimerkiksi ensi vuonna mitali olisi huippusuoritus.
Ja sitten kun katsotaan asiaa seuran kannalta, niin mikä on oikeasti tavoite, jos vuodesta toiseen ollaan tyytyväisiä mitalisijaan? Siis ei mestaruuteen, vaan mitalisijaan. Oravanpyörä on valmis: mitali (jee) -> Eurooppa (oikeasti hyvä!) -> näkyvyyttä yksilöille ja rahaa seuralle -> (omat) pelaajat eteenpäin -> yksilön tavoite saavutettu ja rahaa seuralle -> uusia pelaajia -> mitali... Ja tätä pyörittäen. Varmaan tällä tapaa saadaan lämpimän ohviisin väki ja kaikki siitä ylöspäin pidettyä tyytyväisenä, mutta sekö riittää?
Kun yhtälöön lisää kannattajien näkökannan, niin suotavaa olisi saada sitä kirkkaintakin välillä. Ja kaikkihan ymmärtää, että mikään seura ei koskaan voita aina ja kaikkea, mutta luonnollisesti ne tappiot jaksaa paremmin, kun voi perustellusti odottaa, että meidänkin aika tulee taas. Ja siis tässä kuvaillussa tappiot = mitali tai pahimmillaan joku kuudes sija ja meidän aika = mestaruus.