Khallil Lambin - Tekninen asiantuntija 2026-



Khallilin vierailu uusimmassa Tilannekuva -jaksossa. Ei tuossa nyt omaan korvaan ollut mikään maata mullistava haastattelu, kertoili jonkun verran ulkomaalaisten sopeuttamisesta Suomeen sekä tästä JMG yhteistyöstä. Jakso on mitä ilmeisemmin kuvattu 30.6, joten kommentit mm. siirtoikkunasta on ihan tuoreita.

JMG:n osalta ollaan ainakin lähellä kahden potentiaalisen pelaajan tuomista Tampereelle, joita on jo skouttailtu isojen seurojen osalta, Liverpool ja Marseille olivat tässä esimerkkinä. Onko noista sitten joskus pelilillisesti tai taloudellisesti hyötyä Ilvekselle, jäänee nähtäväksi. Bamban kohdalla nosti ihan suorilta esiin, että pääasiallinen tarkoitus on tehdä voittoa mahdollisella siirrolla isompiin sarjoihin.

Toi myös esiin RB Salzburgin sekä JMG:n yhteistyön, jonka aikana itävaltalaisjoukkue on noussut Mestarien liigan joukkueeksi. Näin seuraan perehtymättömänä voisin tosin kuvitella nimisponsorin lompakon auttaneen tilanteessa myös ihan jonkun verran.

Nyt alkaneesta siirtoikkunasta keskustellessa ei tullut juuri mitään konkreettista tietoa hankinnoista. Lähinnä puhui hyökkäyspään vahvistamisesta sekä näistä parista JMG:n pelaajista, joista mainitsinkin aiemmin, mutta esim. toppariosastosta ei ollut mitään mainintaa. Lähtijöitäkään ei lipsauttanut, yleisenä kommenttina oli, että kiinnostusta on ollut useista pelaajista. Mainitsi myös, ettei Kangaa haluta myydä, joten voipi olettaa, ettei ainakaan ihan halvalla olisi lähdössä.

Kunnianhimoa ei ainakaan puutu, kun puhuu jo tulevaisuuden Mestarien liigan peleistä. Puheet on toki aina vain puheita.
 
Lambin puhui paljon myös pelaajien henkisestä valmiudesta ja kyvystä suoriutua huippu jalkapallossa. Mietin, että minkähän laista henkisyyttä Lambin tarkoittaa (pastori Khallil).

Toisaalta mielestäni Kangan pelissä on näkynyt kauden edetessä mentaalinen kehitys kentällä. Vähemmän tuomarille jupinaa ja yleistä turhautumista. Liekö Lambinin ansiota?

Paljon Lambin puhui tulevaisuudesta ja kyllä se onnistui pientä odotusta tulevaisuuden Ilveksestä luomaan. Tulevaisuus näyttää, että jääkö pelkälle puheen tasolle.
 
Lambin puhui paljon asiaa ja sanoi itsekin sen, että he kyllä näkevät tilanteen ja tekevät töitä sen eteen, että asiat kääntyy paremmaksi, vaikka se ei välttämättä näy ulos päin. Mutta minusta ongelma ei ole pelaajissa ainakaan pääosin vaan valmennuksessa. Toki jos tänne rahdataan tarpeeksi kovat pelaajat, ei sillä valmentajalla ole kauheasti väliä.
 
Haastattelun perusteella tulokkaiden akkommodointi on kyllä aivan lapsenkengissään Ilveksessä: annetaan käteen Tampere-läpyskä ja laitetaan englannin kurssille. Ja Khalilille voi sitten soittaa yöllä kun alkaa ketuttaa ja tulee haikea olo. Haastiksessa Khalil väittää, että tällä metodilla Bamba kotiutui ennätysajassa, muutamassa kuukaudessa, kun normisti menisi vuosi. Haastis oli annettu ennen Cup-matsia, joten voidaan nyt todeta että B ei olekaan niin kotiutunut kuin KL kokee, eikä ymmärtänyt mitä cup-voitto meille olisi merkinnyt. Kotiuttamiseen tarvitaan paljon yhteisöllisempi ote.

En luota lainkaan siihen, että näillä metodeilla on kannattavaa varata sen päälle, että haetaan meille norsunluurannikkolaisia pelaajia kotiutumaan muuta Eurooppaa varten. Ajattelisin, että edustusjoukkueen hankinnoissa noin kahden kauden mittainen tähtäin olisi parempi kuin jokin ”suuri projekti”, jolla muutetaan koko Suomen ja Euroopan futista.

Muutenkin tuo haastattelu oli täynnä isoja lupauksia ja gigantteja sanoja vailla ymmärrettäviä merkityksiä. Liverpool-heitot ei auta, ja Zidane-esimerkki oli rimanalitus. Avoimin mielin lähdin kuuntelemaan, mutta tuli kyllä pieni pelko, että nyt on jalat pastorilla tukevasti ilmassa. Millä tasolla hän itse tuntee tamperelaista mieltä ja suomalaista futista? Eikö sillä ole väliä?

En epäile Lambinin ahkeruutta enkä vilpittömyyttä, ja huomaan, että hän uskoo omaan projektiinsa. Minua ei tässä genressä kuitenkaan vakuuta usko vaan teot - ja lopulta ne hedelmät, joista puu tunnetaan.
 
Haastattelun perusteella tulokkaiden akkommodointi on kyllä aivan lapsenkengissään Ilveksessä: annetaan käteen Tampere-läpyskä ja laitetaan englannin kurssille. Ja Khalilille voi sitten soittaa yöllä kun alkaa ketuttaa ja tulee haikea olo. Haastiksessa Khalil väittää, että tällä metodilla Bamba kotiutui ennätysajassa, muutamassa kuukaudessa, kun normisti menisi vuosi. Haastis oli annettu ennen Cup-matsia, joten voidaan nyt todeta että B ei olekaan niin kotiutunut kuin KL kokee, eikä ymmärtänyt mitä cup-voitto meille olisi merkinnyt. Kotiuttamiseen tarvitaan paljon yhteisöllisempi ote.

En luota lainkaan siihen, että näillä metodeilla on kannattavaa varata sen päälle, että haetaan meille norsunluurannikkolaisia pelaajia kotiutumaan muuta Eurooppaa varten. Ajattelisin, että edustusjoukkueen hankinnoissa noin kahden kauden mittainen tähtäin olisi parempi kuin jokin ”suuri projekti”, jolla muutetaan koko Suomen ja Euroopan futista.

Muutenkin tuo haastattelu oli täynnä isoja lupauksia ja gigantteja sanoja vailla ymmärrettäviä merkityksiä. Liverpool-heitot ei auta, ja Zidane-esimerkki oli rimanalitus. Avoimin mielin lähdin kuuntelemaan, mutta tuli kyllä pieni pelko, että nyt on jalat pastorilla tukevasti ilmassa. Millä tasolla hän itse tuntee tamperelaista mieltä ja suomalaista futista? Eikö sillä ole väliä?

En epäile Lambinin ahkeruutta enkä vilpittömyyttä, ja huomaan, että hän uskoo omaan projektiinsa. Minua ei tässä genressä kuitenkaan vakuuta usko vaan teot - ja lopulta ne hedelmät, joista puu tunnetaan.

Hyvin samanlaisia ajatuksia. Mulla ei ole muutenkaan mitään sitä vastaan, että joukkueeseen tuodaan nuoria tulevaisuuden pelaajia. Se pitää tehdä vain hallitusti. Jos ihan analyyttisesti katsoo tämän kauden kauden touhua harjoituskaudesta tähän pisteeseen ei voi sanoa, että tämä olisi tapahtunut hallitusti. Tämän kauden joukkueesta ei tuo rakenne nyt kohtaa mestaruutta hakevaa organisaatiota. Samaan aikaan päävalmentaja on valitellut ettei resurssit riitä nuorten kanssa touhuamiseen niin tuodaan lisää aihioita sisään joille on lupailtu peliaikaa vaikka ei tiedetä yhtään millaiset valmiudet kaverilla on pelata liigatasolla.

Bamba on hyvä esimerkki kaverista, joka ei varmaan ole kenenkään kannalta kauhean helppo kaveri. Tulee aika ison staran elkein sisään, ei osaa kieltä ja ei ole selkeästi sisäistänyt mitä tuo joukkuepelaaminen on tai mitään joukkueen tavoitteita. Lyödään suoraan avaukseen tottakai. Tekee parissa peleissä hyökkäyssuuntaan lupaavia suorituksia ja miehen potentiaalia hehkutetaan vaikka kokonaispanos joukkueelle on aivan nolla. Voin vain kuvitella miltä joukkuekavereista tuntuu, kun tällaisilla otteilla saa pariin pelin paikan avauksesta ja ottaa saman tien punaiset molemmissa peleissä, kun pää ei kertakaikkiaan kestä mitään.

Onko tämä meidän organisaatio enää valmis yleensäkään tällaiseen strategiaan, jossa ykkös ja kakkoskoutsi ovat itsekin ihan aihioita, kakkosessa Tuutti istuu elinkautista sopimuksensa loppuun ja vaihtaa heti maisemaa, kun paremman pestin saa, ja samalla tosiaan valittaa päävalmentaja, että nuorille ei ole aikaa. Nuorien sisäänajo Ilvekseen ja koko kehityspolku pitäisi kuitenkin pystyä tekemään niin ettei mestaruustavoite vaarannu. Onko tällaista määrää nuoria, mitä nyt ollaan haalittu mahdollisuutta edes pyörittää näin pienessä seurassa.
 
Takaisin
Ylös