Täällä puramme Ilveksen aiheuttamaa pahaa oloa

Kärpät, Tps ja esim Hifk ja Jyp oli valovuoden päässä mestaruudesta verrattuna Ilvekseen ja Saipaan jotka jäivät pronssipeliin. Näissä joukkueissa pitäsi vielä pitemmän ajan jakson tarkastelun johdosta räjäyttää kaikki atomeiksi. Ilvekselle sentään peruspohja on niin kova että se tarvitsee ennemmin hienosäätöä. Toki ne hienosäätökeinot ovat toinen juttu. Toki nykypäivänä isolla telalla maalaminen tuntuu olevan se juttu koskien niin yhteiskunnallisia asioita kuin urheilujoukkueita.

Omat keinot olisi että jätetään nyt tuleville lupaaville junnuille yksi paikka auki (hyökkäys/pakisto) ja toinen tulee aina loukkaantumisten kautta. Sen ottaa kuka sitten ottaa ja jätetään alempien ketjujen jyristä joku ottamatta ja panostetaan kärkeen. Ensi kautta ajatellen Haatainen pois ja Ikonen tilalle. Tämä olisi ollut minun ratkaisu.

Haluan uskoa että sen verran paskaa on organisaatio saanut näistä case omat kasvatit jutuista, että asioita on varmasti mietitty uudestaan. Tämän näemme tulevaisuudessa kun mahdollisesti Eemeli ja Rajala ovat tulossa Suomeen. Ikosen osalta on myöhäistä mutta haluan uskoa linjaa korjattavan. Olkoon se sitä Kunnon mainitsemaa jatkuvaa itsereflektointia.

Tietyllä tavalla ymmärrän ensikauden joukkueenrakentamisen idean. Siinä vaiheessa kun sopimuksia tehdään on ollut mahdollisuus ja tämä voi toteutua 68 ottelun runkosarjaan. Tähän päälle CHL josta ei syksyllä ja talvella tiedetty pelataanko vai ei. Tähän tarvitaan laaja runko, koska jos olisi pelattu Chl:lää niin rasitus olisi melkoinen ja niitä loukkaantumisia tulee väkisin. SaiPa ja Kookoo lähtee aika kapealla niin vähän hirvittää niiden puolesta miten käy.
 
Mä olen aivan varma, ettei Ilveksen johto hyräile tyytyväisyyttään. Olen aivan varma ettei Ilveksen johdollakaan ole kuin yksi tavoite ja se on mestaruus.

Se on sitten toinen asia voisiko joitain asioita tehdä toisin ja etenkin linjavedot olla joissain asioissa jotain ihan muuta, mitä ne on nykyjohdolla.

Vaikka ei finaaleissa ollakkaan oltu, niin kyllä mä väittäisin, että tällä kaudella etenkin mestaruus ei todellakaan ollut pitkän matkan päässä. Kyllä se odotti Ilvestä ihan näköpiirissä hyvinkin lähellä.Mrlkein yletty jo tarttuun siihen, mutta kun se viimeinen silaus vain uupuu.

Omasta mielestä on omituista väittää että ollaan valovuosien päässä mestaruudesta ja naapurista. No ei todellakaan olla. Aivan saatanan pienestä tälläkin kaudella kiinni.

Eikä tämä edelleenkään tarkoita sitä etteikö organisaatiossa pitäisi tarkastella mitä on mennyt pieleen ja mitä voisi tehdä paremmin. On paljon asioita, mitä tässä organisaatiossa voi tehdä paremmin ja pitää tehdä paremmin.
En minäkään usko, että johdossa oltaisiin tyytyväisiä ilman mestaruutta tai etteikö tavoite olisi aidosti voittaa. Siitä tuskin (toivottavasti ainakaan) on kyse.

Mutta juuri tuohon "viimeinen silaus puuttuu" -kohtaan koko keskustelu oikeastaan kiteytyykin. Jos seura on ollut jo useamman vuoden aivan kynnyksellä, silloin sen viimeisen askeleen tunnistaminen ja korjaaminen kuuluu nimenomaan johdon ja urheilujohdon tärkeimpiin tehtäviin.

Ei mestaruuksia ratkaista aina sillä, kuka rakentaa hyvän joukkueen paperille. Ne ratkaistaan usein sillä, kuka tunnistaa ajoissa ne pienet mutta ratkaisevat puutteet - maalivahtipelin vakauden, ylivoiman / alivoiman laadun, kurinalaisuuden, ratkaisupelaajien riittävyyden tai henkisen kantin kovimmissa peleissä.

Siksi en itse näe tätä niin, että oltaisiin "valovuosien päässä", vaan ehkä juuri päinvastoin: kun ero on pieni, silloin jokainen väärä arvio tai reagoimatta jätetty puute korostuu entisestään.

Ja juuri siksi kriittinen keskustelu kohdistuu johtoon. Ei siksi, että kaikki olisi huonosti, vaan siksi että nyt pitäisi löytää se viimeinen askel - eikä vain todeta vuodesta toiseen, että oltiin taas lähellä.
 
En minäkään usko, että johdossa oltaisiin tyytyväisiä ilman mestaruutta tai etteikö tavoite olisi aidosti voittaa. Siitä tuskin (toivottavasti ainakaan) on kyse.

Mutta juuri tuohon "viimeinen silaus puuttuu" -kohtaan koko keskustelu oikeastaan kiteytyykin. Jos seura on ollut jo useamman vuoden aivan kynnyksellä, silloin sen viimeisen askeleen tunnistaminen ja korjaaminen kuuluu nimenomaan johdon ja urheilujohdon tärkeimpiin tehtäviin.

Ei mestaruuksia ratkaista aina sillä, kuka rakentaa hyvän joukkueen paperille. Ne ratkaistaan usein sillä, kuka tunnistaa ajoissa ne pienet mutta ratkaisevat puutteet - maalivahtipelin vakauden, ylivoiman / alivoiman laadun, kurinalaisuuden, ratkaisupelaajien riittävyyden tai henkisen kantin kovimmissa peleissä.

Siksi en itse näe tätä niin, että oltaisiin "valovuosien päässä", vaan ehkä juuri päinvastoin: kun ero on pieni, silloin jokainen väärä arvio tai reagoimatta jätetty puute korostuu entisestään.

Ja juuri siksi kriittinen keskustelu kohdistuu johtoon. Ei siksi, että kaikki olisi huonosti, vaan siksi että nyt pitäisi löytää se viimeinen askel - eikä vain todeta vuodesta toiseen, että oltiin taas lähellä.
Vaikka paljo samaa mieltä, niin vaikka Tapparaki hommas kesken kauden Adamon ainaki pehmentämään vastustajien taitonikkareita, niin aika valmiit paketit osaavat jo paperille tehdä. Ei siellä kamalasti tarvi kauden jälkeen miettiä ja jossitella siitä ja tästä mikä jäi vajaaksi. Ehkä se on organisaation sisällä toimiva toisten jatkuva haastaminen, roolit ja kuitenkin hyvä vuorovaikutus ja avoimuus mikä auttaa kokonaisuudessa.
 
En minäkään usko, että johdossa oltaisiin tyytyväisiä ilman mestaruutta tai etteikö tavoite olisi aidosti voittaa. Siitä tuskin (toivottavasti ainakaan) on kyse.

Mutta juuri tuohon "viimeinen silaus puuttuu" -kohtaan koko keskustelu oikeastaan kiteytyykin. Jos seura on ollut jo useamman vuoden aivan kynnyksellä, silloin sen viimeisen askeleen tunnistaminen ja korjaaminen kuuluu nimenomaan johdon ja urheilujohdon tärkeimpiin tehtäviin.

Ei mestaruuksia ratkaista aina sillä, kuka rakentaa hyvän joukkueen paperille. Ne ratkaistaan usein sillä, kuka tunnistaa ajoissa ne pienet mutta ratkaisevat puutteet - maalivahtipelin vakauden, ylivoiman / alivoiman laadun, kurinalaisuuden, ratkaisupelaajien riittävyyden tai henkisen kantin kovimmissa peleissä.

Siksi en itse näe tätä niin, että oltaisiin "valovuosien päässä", vaan ehkä juuri päinvastoin: kun ero on pieni, silloin jokainen väärä arvio tai reagoimatta jätetty puute korostuu entisestään.

Ja juuri siksi kriittinen keskustelu kohdistuu johtoon. Ei siksi, että kaikki olisi huonosti, vaan siksi että nyt pitäisi löytää se viimeinen askel - eikä vain todeta vuodesta toiseen, että oltiin taas lähellä.
Niin.. kuten nyt sen että siirtorajalla olisi pitänyt hankkia ainakin yksi Liiga-tason pakki. Vaikka sitten jostain Sportista.
 
Vaikka paljo samaa mieltä, niin vaikka Tapparaki hommas kesken kauden Adamon ainaki pehmentämään vastustajien taitonikkareita, niin aika valmiit paketit osaavat jo paperille tehdä. Ei siellä kamalasti tarvi kauden jälkeen miettiä ja jossitella siitä ja tästä mikä jäi vajaaksi. Ehkä se on organisaation sisällä toimiva toisten jatkuva haastaminen, roolit ja kuitenkin hyvä vuorovaikutus ja avoimuus mikä auttaa kokonaisuudessa.
Olihan naapurin paketti huomattavan valmis verrattuna meihin. Tuo organisaation sisällä toimiva toisten jatkuva haastaminen on juuri se asia, jonka epäilen Ilveksen kaveriporukalta puuttuvan. Ja se on kaiken menestyvän ja eteenpäin menevän toiminnan ydin.
 
Se tässä harmittaakin ainakin itseäni. Täysin selkeä asia mutta täyttä välinpitämättömyyttä. En pääse tästä yli enkä ymmärrä asiaa. Saattoi maksaa mestaruuden.
Veit sanat suustani kyllä.
 
Olen yrittänyt hokea itselleni että ensikausi ja olisi silti voitu hävitä, mutta ei vaan helppaa yhtään. En pysty antamaan tätä anteeksi. Olen ehkä huono ihminen, mutta en vaan pysty.
Samojen vaikeuksien kanssa myös kamppailen. Jos olisi pelkästään itsestäni kiinni kausari olisi jo peruutettu mutta käyn aikuisen pojan kanssa peleissä. Hänen kanssaan pitää vielä istahtaa alas ja miettiä mitä tehdään. Pahinta on tää tyhjyyden tunne. Ilves ei nyt sytytä yhtään.
Mielikuvat Malagassa partaansa nauravista hemmoista ei ota haihtuakseen.
 
Samojen vaikeuksien kanssa myös kamppailen. Jos olisi pelkästään itsestäni kiinni kausari olisi jo peruutettu mutta käyn aikuisen pojan kanssa peleissä. Hänen kanssaan pitää vielä istahtaa alas ja miettiä mitä tehdään. Pahinta on tää tyhjyyden tunne. Ilves ei nyt sytytä yhtään.
Mielikuvat Malagassa partaansa nauravista hemmoista ei ota haihtuakseen.
Aamen. Itsekin suutuspäissäni irtisanoin koko roskan. Me ei olla velkaa tolle pumpulle yhtään mitään. Mutta se ILVES, sitä ei jätetä!
 
En usko. Olisiko koko seuraakaan? Tuolloin mukaan tulo tuntui pelastukselta mutta hänellä saattoi olla muitakin motiiveja kuin räntäsateen kaipuu ja ”rakkaus” seuraan. Menee spekulaatioksi mutta tuolloinhan huhuiltiin paljon että KHL etsi laajennusjoukkueita Euroopasta ja taisi tästä jotain vahvistamattomia huhuja liikkuakin ettei hänellä edes ollut rahoja ostaa ja olisi ollut pelkkä bulvaani. Ainakin Ilveksen piikkiin hän täällä eleli. Mene ja tiedä sitten olisiko viiriä..

Juuri näin. Jos tämä Marko olisi ollut real deal millionaire, niin olisihan hänestä nyt jotain jossain mediassa joskus kuulunut myös tämän 10 vuoden aikana epäonnistuneen Ilveksen kaappausyrityksen jälkeen.

Mielestäni täysin turvallisesti sanoa tässä kohdassa, että kyseessä oli joko täysi huijari tai KHL-bulvaani. Molemmat vaihtoehdot aivan vitun vaarallisia ja todennäköisesti Ilveksen tuho. KHL-bulvaani-vaihtoehdossa olisi lähdetty narrien kanssa KHL:ään elelemään oligarkkien rahoilla ja huijari-vaihtoehdossa taas vuodessa konkurssiin.

Eli ei todellakaan olisi viirejä katossa, jos sitä yritystä ei olisi poikki pistetty. Mahdollisesti olisi muutama KHL:n puolivälieräpaikka tilillä.
 
Takaisin
Ylös