Tämän kauden Niemelästä tulee jotenkin mieleen spandexpellet, jotka on mielummin oikeassa ja jää auton alle, kun pysäyttää itse suojatielle.
Omista nopeasti kääntämistä pelätään kuin ruttoa. Kolmella, joskus jopa neljällä pelaajalla olisi kenttä auki kääntää omista peli nopeasti niin ei. Jumankauta aina pitää kääntää omiin ja hienosti kiekotella kontrolloidusti. Mikä sitten tällä kaudella on jatkuvasti johtanut lopulta menetyksiin ja oman alueen myllyihin, tämä Tappara-peli hyvänä esimerkkinä. Joo ymmärrän, että halutaan kontrolloida kiekkoa ja hyökätä viidellä miehellä, mutta joku raja pitäisi tähänkin saada. Joskus voi kääntää nopeasti, maailma ei siihen kaadu.
Olin tulossa kirjoittamaan samasta asiasta, mutta sinänsä tämä on vähän vaikea asia yksittäisen ottelun kannalta kun aiemmissa Tappara peleissä nimenomaan se kärsivällinen kiekkokontrolli on lopulta avannut ja väsyttänyt Tapparan paineistuksen ja peli on kääntynyt voitoksi.
Minkä itse näin tänään isona ongelmana oli laitureiden toiminta pinchaavaa pakkia vastaan sekä puolustajien liike (tai pikemminkin sen puute. Aiemmissa otteluissa Tappara pelasi Ilveksen reverse-pelit kokonaan pois, mutta puolustajat pystyivät järjestäen pelaamaan kärkikarvaajan ohi jalalla ja avaamaan pelin yhdellä syötöllä yleensä laidalle. Laidasta kiekko pystyttiin sitten pelaamaan sentterin kautta keskialueelle ja sitten olikin baana täysin auki.
Nyt joko puolustajat olivat seisovin jaloin tai viimeistään ne laiturit olivat seisovin jaloin elleivät sitten molemmat. Tämä johti siihen, että kiekot pysähtyivät järjestäen laidoille ja Tappara pääsi hallitsemaan pelin virtausta. Tästä sitten lähti lumipallo pyörimään väärään suuntaan ja Ilveksen pelaajille alkoi tulla myös puhtaasti kiekonkäsittelyvirheitä.
Lisäksi kun Ilves ei päässyt ollenkaan paineistamaan Tapparan pakkeja, heidän viljelemät roiskaisut ja hyvin repaleinen viisikko eivät näkyneet pelissä kuin ajoittain. Jonkin verran näitä tuli varsinkin kolmannessa erässä, mutta Tapparalla oli vähän paremmin tukitoimia alhaalla niin tilaa oli lopulta Ilveksellä aika vähän.
Mitä nyt positiivista niin PAPP ja maalivahtipeli toimivat kaikesta huolimatta hyvin. Tuulolan maalissa Kappe piti miehen sinänsä ihan hyvin, mutta Tuulola pääsi kuitenkin laukomaan, Mattilan maalissa aivan järjettömän surkea vastahyökkäys, josta peli kääntyi nopeasti omiin ja kolmas maali vaaraton viivatoimitus Ratin kautta sisään.
En siis ole oikeastaan itse tästä ottelusta huolimatta kovin huolissani, vaikka on täysin selvää ettei päivän esitys ollut edes tyydyttävä. Ei kuitenkaan tullut mitään romahdusta ja peli pysyi hyvin tiukkana heikosta esityksestä huolimatta.
