Raipe-asiaa: Kun nyt jatkuvasti puhutaan siitä, että SaiPassa ei mitään prosesseja ole niin SaiPan menestyksen taustalla kannattaa huomioida se, että
heillä oli peräti 16 kenttäpelaajaa, jotka pelasivat vähintään 50 ottelua viime kaudella. Sen lisäksi keskellä kautta tekivät hyvät hankinnat Nikkasen ja Pysykin muodossa, eivätkä hekään juurikaan poissa olleet saapumistensa jälkeen. Vaihtuvuus kokoonpanon sisällä oli siis hämmentävän pientä, mikä aina nopeuttaa asioiden sujumista huomattavalla tasolla. Koskee mielestäni myös yleisemmin työelämää.
Kaudesta 16-17 alkaen ei montaa joukkuetta ole SM-liigassa ollut, jotka ovat selvinneet noin vähillä poissaoloilla.
Ilveksellä vastaavasti viime kaudella oli vain 9 kenttäpelaajaa, jotka noin monessa ottelussa (50 ottelua runkosarjaa) kokoonpanossa oli. Raipella sitten Tps:ssä esimerkiksi pakisto pysyi hämmentävän hyvin koossa, kun peräti 6 pakkia missasi alle 10 ottelua. Tämän kauden alkukin SaiPassa on tältä osin ihan lupaava. SaiPa on SaiPa ja Ilves on Ilves.
Niemelän ansioksi voidaan historiallisesti laskea se, että hänen joukkueet ovat suhteellisen isoista poissaolomääristä huolimatta menestyneet aika kivasti viime vuosina. Toisaalta, olisivatko joukkueensa paremmilla prosenteilla pystyneet haastamaan Tapparaa vahemmin finaaleissa, tai olisiko Ilves voinut mennä vähintään finaaliin saakka viime kaudella? KalPalla kun oli sekä vähän poissaoloja että myös erinomainen jatkuvuus varsinkin hyökkäyspään pelaajien osalta (taisi olla vähintään 10 pelaajaa, jotka pelasivat 3. kevättä putkeen Kuopiossa). Sen lisäksi sitten se valmennuksellinen jatkumo Karjalaisesta Miettiseen.
Ja kuinka paljon sitten valmentajan omat valinnat vaikuttavat siihen, että miten paljon sitä vaihtuvuutta kokoonpanossa on. Selitys iskuvammoista on mielestäni matalan aidan kautta menemistä - niitä tulee kaikille - joillekin vaan kaudesta toiseen enemmän kuin toisille (pl. selvät aivotärähdykset ja sikamaiset polvitaklaukset). Ymmärrän toki myös sen, että julkisuudessa emme tule koskaan kuulemaan oikeasti syväluotavaa selitystä tälle asialle. Ja totta kai myös fysiikkavalmennuksella ja urheilutoimenjohtajan tekemisillä oma vaikutuksensa on.
Onko Raipe yksinään automaattisesti sellainen velho, jonka joukkueen pelaajat pystyvät jatkossakin vetämään kaudet läpi noin käsittämättömän pienillä poissaoloprosenteilla ja siten se osaltaan mahdollistaa pärjäämisen heti alusta alkaen, jolloin on helppoa lällätellä kaiken maailman prosesseille tai projekteille? Onko Raipella jatkossakin yhtä osaava
fysiikkatiimi ympärillään, onko hänen esimiehenään sellainen tyyppi, joka osaa/pystyy/tajuaa hankkia pelaajia, jotka historiansa puolesta pysyvät suht luotettavasti ehjänä. Eikä kyse ole pelkästään fysiikkaan liittyvästä valmentamisesta, vaan siitä miten ne
pelaajat itseään hoitavat pelien ja treenien ulkopuolella.
Siinäkin kuvioon astuu taas UTJ:n kyky löytää tällaisia tunnollisia, nöyriä, mutta samalla myös riittävän laadukkaita pelaajia. Tämä on siis omalta puoleltani ihan vilpitön ihmettely, että pelkällä päävalmentajallako tässä hommat ratkeaa.
Jos SaiPan nykyiseltä päävalmentajalta riisuttaisiin ilveshistoria pois, niin en olisi varma siitä, että haluaisinko taas yhden radikaalin päävalmentajavaihdon lisää, ainakaan niin että organisaatiossa taas pelkkä päävalmentaja muuttuu. Historiallisesti tuntuu, että menestyksen ottaminen vain sillä, että joku "meritoitunut" nimi hommataan penkin taakse ei ole kovin pitkä tie. Pitäisi olla jokin oma juttu eikä vain se, että nyt meillä on koutsi, joka on jossain muualla saavuttanut hyviä juttuja. Aika usein niiden hyvien juttujen saavuttamiseen tuntuu auttavan se aika/johdonmukaisuus ja selkeä suunnitelmallisuus.
Sitten kun kuvioon mukaan astuu se oma Ilves-sydän, niin tietenkin se viestii halua nähdä kaikkien aikojen Ilves takaisin omassa elinpiirissään. Siinäkin kuitenkin aivoissa askarruttaa tosiaan se, että onko meillä
oikeanlainen organisaatio maksimoimaan nuo Raipen vahvuudet, jos sitä nopeaa "menestystä" halutaan nyt väkisin yrittää saavuttaa. Se kun Raipea haikailevien nimimerkkien suurin (sinällään ymmärrettävä) toive tuntuu olevan. Ja kääntyvätkö takit siinäkin sitten heti ensimmäisen esteen kohdalla, jos tuloksena on maksimissaan vain jokin paska pronssi tai vaikka hopeakin. Eikös sekin ole hävitty mitali ja ihan paska saavutus muutenkin.
Paljon oli asiaa, mutta tämän haluan poimia. Tää on mun mielestä äärimmäisen tärkeä pointti.
Tapparan mestaruusvuosien aikana Tappara oli aina harvinaisen terve joukkue
Saikkukoneiden kanssa en ite tekisi jatkoja.
Myös Lukko 20-21 oli tällainen joukkue. Hpk 18-19 oli tavallaan vähän kanssa tuollainen joukkue ja siinä oli muutenkin 3. kausi menossa saman valmentajan kanssa, jolla oli vielä tuossa kohtaa valoisa tulevaisuus edessään. Pekka Virran KalPalla vähän sama juttu kaudella 16-17, vaikka sehän oli ihan paska joukkue, koska sehän ei lopulta voittanut.
Tässä on tekemääni...
Linkin takana taustoitusta siitä, että miten poikkeuksellisen vähän vaihtuvuutta SaiPassa viime kaudella oli.
