Vastaus tähän vaatii ehkä pienet saatesanat, sen verran tärkeässä osassa tämä tarina on hetkessä.
Tampereella syntynyt, 4-vuotiaana pois ja vaikutukset tuli muualta, joten minusta tuli HIFK:n kannattaja. Muutto takaisin Tampereelle ja työpaikkaan jolla Ilveksen kausarit. Muistaakseni B2 vasen 1010 oli paikka jossa istuin useamman kauden. Vieressä aivan mahtava vanha rouva joka vuodesta toiseen taputti mustat nahkahanskat kädessään. Sovittiin, että Ilves-HIFK otteluissa saan olla HIFK puolella ja noudatin lupaustani. Ns. kakkosseura oli löytynyt.
Siitä laukalla parin vuoden taakse kun lapsi alkoi pelaamaan Ilveksessä kahta lajia ja pienempi seurasi perässä. Päädyin valmennukseen molemmissa, pikku hiljaa huomasin kantavani logoa peleissä ja kaikissa tapahtumissa mutta myös niiden ulkopuolella. Tyttö alkoi haluta hallille ja kantaa pelipaitaa seurapaitapäivinä ynnä muuta vastaavaa.
Nyt päätettiin yhdessä ottaa CMore, että nähdään pelit jos paikalle ei aina päästä. Koko sarja ollaan tytön kanssa jännitetty ja pikkusiskonsa ollut mukana minkä iän sallima keskittyminen sallii.
Noh, tyttö sängyssä jo, isä möllöttää telkkarin ääressä jatkoaikaa. Ja kun Konna pisti maalin niin pomppasin spontaanisti ylös ja suusta taisi päästä "v***u kyllä!" ja suoraan kertomaan tytölle, että "jatkossa ollaan".
Eli vastaus, Konnan maali juuri hetki sitten johtuen siitä, että tajusin millainen muutos meikäläisessä on tapahtunut.