Kunto
Luottopelaaja
- Viestejä
- 1 607
Aivan uskomattoman hieno venyminen Suomen joukkueelta.
Jotta ei jää väärää kuvaa siitä, että Suomi pelasi Liigapelaajilla, niin lopuissa matseissa Suomella oli 21 pelaavasta miehestä 8 kotoisesta Liigasta. Ratkaisuhetkillä, välierissä ja finaalissa, esimerkiksi Kasken rooli jäi pieneksi (koska vähän jäähyjä vastustajalla). Sen sijaan ehkä odotetustikin Hakanpään ja Ohtamaan roolia kasvatettiin entisestään, koska vääntövoimaa tarvittiin runsaasti. Hekään eivät aivan eilisen teeren poikia ole sillä, Ohtamaa palasi Liigaan usean KHL-vuoden jälkeen ja Hakanpää ehti ennen Kärppä-vuosiaan kiekkoilla muutaman kauden AHL:ssa. Hakanpää kuitenkin jalostui Kärpissä perinteisestä oman pään varjelijasta kiekollisempaan suuntaan.
Liigan hyökkääjistä päätösviikonloppuna tasaisimmin roolia sai Juhani Tyrväinen. Finaaliin Kakon rooli pieneni ja Kuuselan puolestaan kasvoi, kun kokemukselle oli tilausta. Ojamäki ja Kiviranta olivat kaksi muuta Liigapelaajaa ja en tietenkään itse olisi heistä kumpaakaan osannut odottaa murtautuvan lopulliseen kisajoukkueeseen. Saati nähnyt heitä nostamassa kannua.
Aina tasaiseen tahtiin mietitään, että minkätyyppisiin pelaajiin tässä ollaan matkalla. Yhteen aikaan oli vallalla, että tämä on isojen poikien peliä, jossa pikkumiehiä ei tarvita silloin, kun taistellaan tosissaan. Pelin siistittyä alkoi jälleen löytyä esimerkiksi pienemmille hyvin luisteleville pakeille enemmän kysyntää. Isotkin miehet liikkuvat nykyään hyvin ja, kun tutkailee statseja, niin havahtuu siihen, että tässä Jalosen MM-kultaa voittaneessa joukkueessa on peräti 5/8 pakkia 190 cm tai yli. Pakkien keskipituus on peräti yli 188 senttiä. Tämä oli 2010-luvun suurin pakkikalustomme ja todennäköisesti myös historiamme suurin. Vaikka pakeillamme oli kokoa, niin välillä he olivat kanukkeja vastaan hieman köykäisiä vääntövoimassa. Ehkä kanukkien kaurapuurossa on jokin lisäaine, jota täällä ei käytetä. Vaikka kamppailuja hävittiinkin omassa päässä, niin selviytymistaistelu voitettiin.
Maailmalla tätä on verrattu Miracle on Ice-ihmeeseen. Yllätys näytti olevan erittäin suuri myös joukkueen sisällä, niin valmennusjohdolle kuin itse pääosan esittäjille.
Pelitapa-asioiden lisäksi Jalonen on korostanut yhtenäisyyden tärkeyttä. Pelaajien haastatteluissa asia nostettiinkin esille ja todettiin pelaajien halunneen tehdä toistensa eteen kaikkensa. Tuota asiaa ei voida sivuuttaa varsinkin, kun noin puolet oli mukana jo ensimmäisestä leiriviikosta alkaen. Yhtenäisyyttä ei ainakaan vähentänyt (poikkeuksellisen) tasainen peluutus.
Ja olihan tässä MM-kullassa paljon Ilvesläisyyttäkin. Anttilalla, Rajalalla, Ilomäellä, Jalosella ja Helmisellä on parhaillaan Ikuinen Vappu.
Jotta ei jää väärää kuvaa siitä, että Suomi pelasi Liigapelaajilla, niin lopuissa matseissa Suomella oli 21 pelaavasta miehestä 8 kotoisesta Liigasta. Ratkaisuhetkillä, välierissä ja finaalissa, esimerkiksi Kasken rooli jäi pieneksi (koska vähän jäähyjä vastustajalla). Sen sijaan ehkä odotetustikin Hakanpään ja Ohtamaan roolia kasvatettiin entisestään, koska vääntövoimaa tarvittiin runsaasti. Hekään eivät aivan eilisen teeren poikia ole sillä, Ohtamaa palasi Liigaan usean KHL-vuoden jälkeen ja Hakanpää ehti ennen Kärppä-vuosiaan kiekkoilla muutaman kauden AHL:ssa. Hakanpää kuitenkin jalostui Kärpissä perinteisestä oman pään varjelijasta kiekollisempaan suuntaan.
Liigan hyökkääjistä päätösviikonloppuna tasaisimmin roolia sai Juhani Tyrväinen. Finaaliin Kakon rooli pieneni ja Kuuselan puolestaan kasvoi, kun kokemukselle oli tilausta. Ojamäki ja Kiviranta olivat kaksi muuta Liigapelaajaa ja en tietenkään itse olisi heistä kumpaakaan osannut odottaa murtautuvan lopulliseen kisajoukkueeseen. Saati nähnyt heitä nostamassa kannua.
Aina tasaiseen tahtiin mietitään, että minkätyyppisiin pelaajiin tässä ollaan matkalla. Yhteen aikaan oli vallalla, että tämä on isojen poikien peliä, jossa pikkumiehiä ei tarvita silloin, kun taistellaan tosissaan. Pelin siistittyä alkoi jälleen löytyä esimerkiksi pienemmille hyvin luisteleville pakeille enemmän kysyntää. Isotkin miehet liikkuvat nykyään hyvin ja, kun tutkailee statseja, niin havahtuu siihen, että tässä Jalosen MM-kultaa voittaneessa joukkueessa on peräti 5/8 pakkia 190 cm tai yli. Pakkien keskipituus on peräti yli 188 senttiä. Tämä oli 2010-luvun suurin pakkikalustomme ja todennäköisesti myös historiamme suurin. Vaikka pakeillamme oli kokoa, niin välillä he olivat kanukkeja vastaan hieman köykäisiä vääntövoimassa. Ehkä kanukkien kaurapuurossa on jokin lisäaine, jota täällä ei käytetä. Vaikka kamppailuja hävittiinkin omassa päässä, niin selviytymistaistelu voitettiin.
Maailmalla tätä on verrattu Miracle on Ice-ihmeeseen. Yllätys näytti olevan erittäin suuri myös joukkueen sisällä, niin valmennusjohdolle kuin itse pääosan esittäjille.
Pelitapa-asioiden lisäksi Jalonen on korostanut yhtenäisyyden tärkeyttä. Pelaajien haastatteluissa asia nostettiinkin esille ja todettiin pelaajien halunneen tehdä toistensa eteen kaikkensa. Tuota asiaa ei voida sivuuttaa varsinkin, kun noin puolet oli mukana jo ensimmäisestä leiriviikosta alkaen. Yhtenäisyyttä ei ainakaan vähentänyt (poikkeuksellisen) tasainen peluutus.
Ja olihan tässä MM-kullassa paljon Ilvesläisyyttäkin. Anttilalla, Rajalalla, Ilomäellä, Jalosella ja Helmisellä on parhaillaan Ikuinen Vappu.
Viimeksi muokattu: