Kaksi pistettä oli enemmän kuin kotijoukkue ansaitsi. Kurittomuus ja huolimattomuus olivat luikerrelleet vihreään paratiisiin.
Huolimattomuus kostautui ennen kaikkea turhina jäähyinä. Byersin ulosajosta tosin saa valmennusjohtokin ottaa osan kontolleen, koska mies kävi jo edellisessä vaihdossa niin kuumana, että hänet olisi kannattanut jättää penkille joksikin aikaa jäähtymään.
Sandell on puolitehoisenakin elintärkeä pelaaja Ilvekselle: hän on niitä harvoja pelaajia, jotka ihan oikeasti tekevät ketjukavereistaan parempia kuin nämä todella ovat. Nyt Ilveksen ykkösketju ei avausmaalista huolimatta toiminut ollenkaan. Flinck toki raatoi ja takakarvasi yhä hienosti, mutta joutui myös pelintekijän saappaisiin, ja pelintekijä Flinck ei kuitenkaan ole.
Mustosen ketju kärsii Rautiaisen vaisuhkosta pelivireestä. Syystä tai toisesta Rautiaisen luistin ei liiku samaan malliin kuin vuosi sitten eikä hän myöskään näytä viihtyvän ahtaissa väleissä. Pirtein ketju oli nelonen. Kannattaisikohan Savilahtea kokeilla Jokisen ja Suomen välissä, koska Riekkinen kuitenkin on vain ja ainoastaan puolustava sentteri.
Toivosta voi jo hyvällä syyllä luonnehtia maagiseksi. Sivuttaisliikkuminen on huipputasoa.
Mielestäni Jokinen ei taklannut polvella; vastustaja vain kierähti sen verran rajusti ympäri, että polvi taisi joutua luonnottomaan asentoon. Sitä vastoin Byersin ulosajo oli perusteltu: isku kaksin käsin ja vielä maila kädessä jäässä olevan vastustajan kasvoihin.
Johtomaalinsa jälkeen KalPa tuntui suorastaan leikittelevän tupsukorvien kanssa. Onneksi isännät siitä vielä nousivat. Kuopiolaisten taloudellinen pelitapa näkyi siinä, että he olivat ottelun loppupuolella selvästi hyvävoimaisempi ryhmä kaukalossa.
Ilveksen kannalta parasta ottelussa oli pisteiden ohella se, että peli oli kuitenkin kokonaisuutena ottaen aika strukturoitua verrattuna aiempiin kausiin.
