Ainakin Wissin aikana Ilveksen peli oli juuri tuota juoksuvoimaista sekä ehkä kovahenkistäkin jalkapalloa. Tietyllä tavalla myös naisten ja junnujen peleissä on ollut nähtävissä noita elementtejä. Ainakin vauhtia ja vastaiskumaaleja. Ehkä ne sitten ovat jalkapallo-Ilveksen pelillisen identiteetin perinteitä tai jotain, vaikka en nyt muistakaan enää kovin tarkkaan, minkälainen pelillinen idetiteetti Ilveksellä oli -80 ja -90-luvuilla. Suomalainen pääsarjajalkapallo oli silloin muutenkin niin erilaista monellakin osa-alueella.
Harjoitusotteluiden perusteella en ole ihan varma, liittäisinkö itse noita adjektiiveja tämän kauden Ilvekseen Veikkausliigassa. Toki joukkueessa on edelleen Santeri Haaralan kaltaisia vauhtikoneita, mutta monessa ottelussa peli on ollut enemmäkin ihan näyttäviäkin keskikentän syöttöralleja, joissa pyritään pitämään pallonhallinta itsellä seinäsyöttöjen sekä syöttökolmioiden avulla ja sitä kautta tavoite on murtautua kohti vastustajan maalia.
Tuon pelitavan akilleenkantapää on ollut hetket, kun syöttörallissa on epäonnistuttu ja vastustaja on päässyt iskemään vastaan hajallaan tai alimiehisenä olevaa puolustusta vastaan. Ainakin FC:t Haka ja Inter hyödynsivät noita tilaisuuksia melko armottomasti. Toivottavasti tuolle pallonhallintajalkapallolle ja sen sisältämälle vastaiskuriskille löydetään toimiva tasapaino. Onnistuessaan pelitapa on kaunis ja houkuttelee varmasti katsojia Veikkausliigan ääreen.
Samoja pelejä ollaan katseltu.
Itse olen nähnyt Liigacupin matsit ja ne pari ekaa reenipeliä. Ihan niissä ensimmäisissä reenipeleissä oli sellaista "vauhdikasta pystysuunnan futista", joka varmasti toisi katsojia ja ainakin sarjan alussa pisteitä. Katselin, että Jukkola-Haarala (ja kuntoutuessaan Stjopin), Riskin kera tulee tekemään peleissä todella tuhojaan tällä menolla.
Liigacupissa Haka-matsista lähtien peli on ollut seesteisempää ja ehkä mielikuvituksettomampaa.
Sellaista keskikentän alibipallonpyörittämistä, jota sitten vielä leimasi tosi räikeät pallonmenetykset just niillä pahimmilla sektoreilla ja niistä vastaiskuja sekä maaleja.
Se nyt huolettaa, että kuinka kauan joukkueella kestää ennenkuin omaksutaan ne alueet jossa sitä palloa ei todella saa menettää.
Oliko alussa tuloksenteko liian helppoa? Onnistuiko vähän liian hyvin ja sitten alettiin vähän oikoa asioissa..
Tosiaan viimeisimpiä reenipelejä en päässyt katsomaan, joten en osaa sanoa, onko tasapainoa löytynyt paremmin, mutta ainakin elän käsityksessä, että Oulua vastaan peli olisi ollut jo hyvää.
Mutta.
Paperilla meillä on toppareina pallovarmoja pelaajia, keskikentän keskustassa todella pallonliikutteluun pystyvää porukkaa, nopeita pystysuunnan laitureita (myös laitapakkeina). Jopa molarina on pelinavaukseen pystyvä Virtanen. Ja kärjessä ajoittain ihan eurotasolle erinomaisesti juoksut ajoittava ja maalipaikoille liikkuva Riski.
Eli tavoiteltuun pelitapaan sopivat palaset löytyy. Jos homma natsaa ajoissa, on meillä käsissä mestaruudesta taisteleva ja normikatsojaakin viihdyttävää peliä pelaava porukka.
Taas jos opetteluun menee vaikka kauden ensimmäiset 8 peliä (niistä vaikka ~15p), niin sitten tekee tiukkaa mahtua top-6. Hylkääkö tuulipukukansa, iskeekö paniikki?
(Tämän ylipitkäksi venähtäneen pohdiskeluni voi siirrellä vaikka kausiketjuun, jos haluaa. Vastasin tänne kun lainauskin on täältä.)
