Kiinnostus ensi kautta kohtaan henkilökohtaisesti on matalammalla kuin vuosiin, mutta varmaan tulevakin sesonki kausiketjunsa ansaitsee. Pistetään nyt pystyyn, kun kausi 2025-2026 on Ilveksen osalta päättynyt.

Ilveksen mennyt kausi käynnistyi hyvin tahmeasti, mutta kauden aikana joukkue onnistui kuitenkin lopulta kampeamaan runkosarjassa neljänneksi. Puolivälierissä vastaan asettui aiemmilta keväiltä varsin tutuksi tullut Kalevan Pallo. Tällä kertaa Ilves ei kuopiolaisryhmään kompastunut, vaan eteni välieriin voitoin 4-2.

Finaalipaikasta Ilves kilvoitteli naapuriseura Tapparaa vastaan. Tupsukorvat saivat hienon alun välieräsarjaan voittaen kaksi ensimmäistä ottelua, joista jälkimmäisessä pöllytti porkkanapöksyjä 6-0 lukemin. Tuon jälkeen sarjassa voittoja tuuletteli ainoastaan Tappara jatkaen finaaleihin 2-4 voitoin. Ilveksen kausi päättyi viiden ottelun tappioputkeen, kun Raipe Helmisen johtama SaiPa höykytti pronssiottelussa tamperelaisvieraitaan 7-2 numeroin.

Merkittävin menetys joukkueesta on sarjan paras puolustaja Simon Johansson, joka jatkaa kiekkoiluaan Sveitsissä. Muita lähtijöitä ovat mm. kärkisentteri Matias Mäntykivi, hyvät pudotuspelit pelannut Radek Kucerik, tshekkivahti Dominik Pavlat sekä huhuissa Poriin yhdistetty ruotsalaishyökkääjä Carl Klingberg.

Jatkajista puolestaan löytyy Johanssonia sisäisessä pistepörssissä seuranneet Lukas Jasek, Jens Lööke, Luke Henman ja Matic Török. Puolustaja Jarkko Parikka syksyllä aloittaa 12. kautensa Tampereella. Erik Borg jatkaa keskikaistalla ja takalinjoilla edelleen ihastuttavat tai vihastuttavat Arttu Pelli, John Nyberg ja Otto Latvala.

Tulopuolella sitten on tarjolla kaikenlaista tavaraa: Mikkelistä Ilves-paitaan ovat siirtymässä Topias Hynninen sekä Aleks Haatanen ja Kuopiosta muuttotavaroiden kanssa on tulossa Benjamin Korhonen sekä ympäri Suomen rakastettu Jaakko Lantta. Sentteriosasto täydentyy kasvattajaseuraansa palaavalla Jan-Mikael Järvisellä. Ruotsalaisväriä puolustukseen ovat tuomassa Noel Fransén ja paluumuuttaja Leo Lööf. Mantas Armaliksen maalivahtipariksi liittynee ruotsalaiskassari Christoffer Rifalk.

Alkava kausi on ns. "superkausi". Jokerit tekee paluun takaisin liiga-kentille ja kauden päätteeksi 3-4 joukkuetta ei jatka pääsarjatasolla, riippuen nouseeko Jokereiden lisäksi myös Mestis-finalisti Imatran Ketterä liiga-kartalle. Mihin kykenevät viime kaudella epäonnistuneet HIFK ja Kärpät? Kasvaako Raumalla pojasta viimein mies? Jatkaako Raipen pojat kärkijoukoissa?

11 kuukautta tosipeleihin. 11 kuukautta! Voi pojat! Yritä nyt sitten keskittyä ja syttyä johonkin harjoituspeleihin. Tai edes runkosarjaan. Jopa Ilveksen kannattajat ovat viime vuosina oppineet, että tosipelit pelataan vasta keväällä.

Battery sanoi:

11 kuukautta tosipeleihin. 11 kuukautta! Voi pojat! Yritä nyt sitten keskittyä ja syttyä johonkin harjoituspeleihin. Tai edes runkosarjaan. Jopa Ilveksen kannattajat ovat viime vuosina oppineet, että tosipelit pelataan vasta keväällä.

Laajenna klikkaamalla

Odotahan kun kuulet taas viimeistään elokuussa tutut tarinat maratonista, yhteisestä upeasta matkasta ja joka päivä parantamisesta, niin johan alkaa kanki kovettua!

KippariNättinen sanoi:

Odotahan kun kuulet taas viimeistään elokuussa tutut tarinat maratonista, yhteisestä upeasta matkasta ja joka päivä parantamisesta, niin johan alkaa kanki kovettua!

Laajenna klikkaamalla

Eiköhän siellä sitä taas olla Hakametsässä pommin varmasti kun kiekko putoaa jäähän elokuussa.

Oikeita todellisia menetyksiä on vain Johansson. Muiden kohdalla on ihan hyvä antaa muiden yrittää. Nämä pelaajat eivät mitaleille yltäneet.

Nyt ei siltä tunnu, mutta pitää taas ihan oikeasti koittaa nauttia yksittäisistä voitoista täysin siemauksin. Ajattelin tuossa aiemmin päivällä ajellessani, että ei sitä mestaruutta välttämättä tule ikinä, mutta turha siitä on kauden aikanakin ilon hetkillä muistutella itseään tyyliin, että eihän tällä voitolla kuitenkaan merkitystä vielä ole. Mitä järkeä edes seurata kaudesta toiseen ja viikosta toiseen näitä pelejä, jos jäpittää vaan sitä mitä lopussa sitten ehkä tapahtuu?

Jotenkin itseäni vituttaa nurinkurisesti, että en tuosta 6-0-välierävoitosta Tapparaa vastaan innostunut suunnilleen yhtään, kun kerran sarja oli vielä kesken. En minä siellä ole pelaamassa, niin olisin aivan hyvin voinut iloita ja ottaa vaikka pikku näkäräisen sen sijaan, että toistelin itselleni sarjan olevan kesken, että ei tämä mitään ratkaise.

Siis vaikka niin kävikin, että se ei mitään ratkaissut, niin sehän oli lopulta perkele kauden kohokohta, kun oltiin yksi ilta kuninkaita ja minä tuhlasin sen ajattelemalla mahdollisesti tulevia naama peruslukemilla, että ei muka ole lupa iloita. Kyllä olisi ollut.

Lupaan ensi kaudella iloita jokaisesta voitosta entistä riehakkaammin ja jos ja kun playoffeissa voitetaan pelejä niin iloitsen niistäkin enkä tao itselleni päähän mitään että nyt pitää keskittyä, ettei käy kylmät. Ei minun keskittymiseni siihen mitään vaikuta, eikä tulevaisuudesta koskaan tiedä. Parempi elää hetkessä.

Ensi kauden näkee Katsomosta ja se riittää. Halliin ei tarvi astua katselemaan tätä Malagan veljien puukäsipataljoonaa.

Tuossahan @Pok oman ajatukseni Ilveksen kannattajana olosta hyvin summasi. Nautitaan hetkestä, koska jos ei siinä hetkessä, niin sitten ei koskaan.