• Moro! Perinteinen Ilvesfoorumin kevätveikkaus järjestetään nyt jo kymmenettä kertaa. Suuren suosion saavuttanut veikkaus järjestetään omassa osiossaan täällä. Kaikki joukolla mukaan, ja veikkausonnea!

Täällä puramme Ilveksen aiheuttamaa pahaa oloa

Alko muuten yhtäkkiä ihan eri tavalla korventaa, että miks meillä ei oo vittu sitä Iksaa ensi kaudella. Olisi jotain odotettavaa ja lämpimiä ajatuksia ensi kautta kohden!
Loppujen lopuksi onneksi ei tule tänne. Eikä syynä ole se että en tahtoisi häntä tänne. Vaan että ei tule tänne kunnianhimottomaan paikkaan

No, yksi pelaaja muiden omien kasvattien joukossa joiden olisi pitänyt tulla alennuksella tänne
 
Nyt tai ei koskaan siltä saatanan Ripalta tai joltai helvetin toimistorotalta edes jonkinlainen anteekspyyntö näistä viimesestä 5 kaudesta…Siellä ne vaan odottaa raha silmissä kuinka astellaan halliin syksyllä niinku me oltas joku helvetin itsestäänselvyys.

3-0 sulamista ei voida enää muuttaa se on historiaa, mutta tulevaisuutta voidaan muuttaa ja turvata meidän mielenterveys sillä että helvettiin ne puku”miehet” sieltä toimistolta ja sassii. Hyi helvetti mitä jatkuvaa sylkemistä kannattajia kohti.
 
Väitän, että setä kirosi tämän seuran samalla, kun kuittasi piuhat eurolla. Muuta selitystä en keksi.
Eiköhän se "kirous" ole langetettu jo joskus 70-luvulla kun alkoi koko touhu vähänkään ammattimaistumaan. Ilves ei siihen junaan päässyt silloin.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän se vähän tuo perspektiiviä tähän ajatteluun kun miettii, että Ilveksen edellinen mestaruus on ajoilta ennen kuin Tšernobylissa tapahtui ydinvoimalaonnettomuus ja Neuvostoliitto oli vielä olemassa... Ei sillä että tämä nyt liittyisi vittu yhtään mihinkään, mietinpä vain.
 
Alko muuten yhtäkkiä ihan eri tavalla korventaa, että miks meillä ei oo vittu sitä Iksaa ensi kaudella. Olisi jotain odotettavaa ja lämpimiä ajatuksia ensi kautta kohden!
Parempi ettei tulekaan. Mennään huumorikokoonpanolla ensi kauteen ja romahdetaan kunnolla. Muuten Jalo-Seppä-Koskela voi selittää asiat taas parhain päin niin kuin tähänkin asti.
 
Ilves tuntuu jäävän vuodesta toiseen ilman sitä viimeistä askelta. Pettymyksistä tulee tapa, ei enää poikkeus. Kaverini, vannoutunut Tapparan mies, kantaa sitä samaa taakkaa – finaalitappioiden sarja jätti jäljen, joka ei vaan häviä. Vaikka joukkue menestyisi, ilo ei ole enää puhdasta, koska taustalla elää jatkuva pelko siitä, että kaikki romahtaa taas.

Nyt huomaan saman varjon Ilveksen kannattajissa. Toivo on yhä olemassa, mutta sen rinnalla kulkee epäilys. Jokainen hyvä hetki tuntuu vähän hauraalta, kuin se voisi milloin tahansa kääntyä pettymykseksi. Kannattaminen ei ole pelkkää riemua – se on myös muistojen painoa ja varovaisuutta uskoa liikaa.
 
Takaisin
Ylös