Carabasin Markiisi
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 718
Foorumin itkuiikoilla taas ilon päivät, kun kausi päättyi pronssiin. Logiikka toki menee niin, että ennen matsia sönkötetään, kuinka ei ole mitään väliä mitalin värillä, ja sitten kun joukkue näyttää juuri siltä kentällä, niin se on kuitenkin taas kaikille kenkää.
Täällä foorumilla vinkumallako se mystinen vaatimustaso nousee? Kuvitteleeko joku, että Niklas-Salminen, Takkula, Rantanen, muut taustat tai pelaajat ovat jotenkin tyytyväisiä, että mestaruuden sijaan tuli pronssia? Tai kannattajat?
Sitä varten kai meillä on seurassa ihmisiä töissä, että analysoidaan ja tunnistetaan syitä siihen, miksi isointa tavoitetta ei saavutettu. Nyt ilmeisen moni kuvittelee, että seurassa kukaan ei näe niitä asioita, joita joku foorumin vinkuja yksin näkee. Ihan käsittämätöntä puusilmäisyyttä, jos ei muutamassa vuodessa tehtyä nousua divarin partaalta Ratinassa 800 katsojalle pelaavasta jämänipusta joka vuosi mestaruudesta taistelevaksi liigan kärkiryhmäksi pysty hahmottamaan. Ymmärrän, että monella on kiekkotraumoja, mutta jättäkää ne sinne Areenalle.
Tämä kausi oli sellainen 8+ suoritus, huonompi kausi kuin 2024, mutta kuitenkin toinen mitali putkeen ja europeleihin ei tullut katkeamista, mikä olisi ollut oikeasti iso epäonnistuminen. Pelissä ja pelaajissa oli paljon hyvää, mutta myös ratkaisevia puutteita ja niitä on paikattava sekä valmennuksen toimesta että tekemällä muutama onnistunut täsmähankinta. Pelaajatilannetta kannattaa analysoida tarkemmin vasta sitten, kun tiedetään varmasti lähtijät.
Pitää silti tappion hetkenäkin muistaa, että tähän kauteen mahtui paljon hyvää. Isoimpana tulee tietenkin mieleen kyrväkkäät kotiottelut Shakhtaria ja AZ:aa vastaan. Yksittäisistä matseista eka Klubi-voitto ja KuPSin alistamiset nousevat listalla korkealle. Kauden pelaajahahmo on omissa kirjoissani Oiva Jukkola, joka viimeistään nyt breikkasi Veikkausliigassa tähtikategoriaan, pelasi itsensä Huuhkajiin ja toivottavasti saa ansaitsemansa mahdollisuuden Suomen ulkopuolella. Voin kertoa, että hänen kaltaisensa tarinat inspiroivat tällä hetkellä montaa pikkujunnua ja meillä on edessä vielä hieno tulevaisuus.
Täällä foorumilla vinkumallako se mystinen vaatimustaso nousee? Kuvitteleeko joku, että Niklas-Salminen, Takkula, Rantanen, muut taustat tai pelaajat ovat jotenkin tyytyväisiä, että mestaruuden sijaan tuli pronssia? Tai kannattajat?
Sitä varten kai meillä on seurassa ihmisiä töissä, että analysoidaan ja tunnistetaan syitä siihen, miksi isointa tavoitetta ei saavutettu. Nyt ilmeisen moni kuvittelee, että seurassa kukaan ei näe niitä asioita, joita joku foorumin vinkuja yksin näkee. Ihan käsittämätöntä puusilmäisyyttä, jos ei muutamassa vuodessa tehtyä nousua divarin partaalta Ratinassa 800 katsojalle pelaavasta jämänipusta joka vuosi mestaruudesta taistelevaksi liigan kärkiryhmäksi pysty hahmottamaan. Ymmärrän, että monella on kiekkotraumoja, mutta jättäkää ne sinne Areenalle.
Tämä kausi oli sellainen 8+ suoritus, huonompi kausi kuin 2024, mutta kuitenkin toinen mitali putkeen ja europeleihin ei tullut katkeamista, mikä olisi ollut oikeasti iso epäonnistuminen. Pelissä ja pelaajissa oli paljon hyvää, mutta myös ratkaisevia puutteita ja niitä on paikattava sekä valmennuksen toimesta että tekemällä muutama onnistunut täsmähankinta. Pelaajatilannetta kannattaa analysoida tarkemmin vasta sitten, kun tiedetään varmasti lähtijät.
Pitää silti tappion hetkenäkin muistaa, että tähän kauteen mahtui paljon hyvää. Isoimpana tulee tietenkin mieleen kyrväkkäät kotiottelut Shakhtaria ja AZ:aa vastaan. Yksittäisistä matseista eka Klubi-voitto ja KuPSin alistamiset nousevat listalla korkealle. Kauden pelaajahahmo on omissa kirjoissani Oiva Jukkola, joka viimeistään nyt breikkasi Veikkausliigassa tähtikategoriaan, pelasi itsensä Huuhkajiin ja toivottavasti saa ansaitsemansa mahdollisuuden Suomen ulkopuolella. Voin kertoa, että hänen kaltaisensa tarinat inspiroivat tällä hetkellä montaa pikkujunnua ja meillä on edessä vielä hieno tulevaisuus.
