Tosiaan oli tämä Myrrän potkut ja tilalle valevalmennustöitä tekeväinen pelkuri-Pennanen. Rahaa oli käytettävissä, ilmiselvästi ! Sitten myöhemmin riskinottoa nimillä Clandestine ja Niku, eikä raha ollut este ! Kun näitä kuvioita pyörittelee, niin onko tästä kaikesta se jokin seuraus, millä...

Täytyy nostaa hattua kookoon hurjalle sitoutumiselle omaan pelitapaansa, joka on samalla todella selkeä ja yksinkertainen. Sen toisteisuus on erinomaista. Lisäksi kookoon tunnetilapaketti on raisussa latinkissa. Tuon asian on pakko olla niin koko pelaajiston ja myös valmennuksen ansiota, siis...

Kyllä tästä voittoa pitää tosissaan hakea. Vaikka mahdollisesti osalla kannattajista ja tai seuraajista noin yltyleensä tämä "ei" kiinnosta, niin ei pidä unohtaa etenkään Ilves-yhteisön lapsia ja jopa nuoria. Heille etenkin tulee jättää sellainen jälki, että muistot ovat positiivisia. Se on...

Kutserikin lähtö on kirvelevä tappio. Muiden tappioiden perään. Nosti tasoansa pikkuhiljaa ja oli erinomainen lopulta ! Frimanin lähtö oli vaikea korvata (jos mahdotontakin) ja niin on Kutserikin. Varmaan sitten tsekeillä on suuremmat sekit maksamiseen. Ei mairittele Sm-liigaa eikä ehkä...

Joko pelaaja ei tiedä tai ei välitä, mutta meneminen Koivujen klaanin "kattilaan" ei ole erityisen fiksu siirto. Toki varmasti kohtalainen palkkio melko pyyteettömästä työstä voi lämmitää mieltä.

Sm-liigan pitäisi olla piinkovaa ammattijääurheilutoimintaa. Tässä valtavassa noidakehässä, eräänlaisessa iäti kiihtyvässä "käärmeympyrässä" toistuvat 3-5 sijat eivät voi tehdä organisaatiota kylläiseksi. Tulokset näyttävät kaiken, kun vuodet kuluvat toisensa perään. Kun Koskelan sopimus on...

Ainiin, olikohan se 90-lukua. Kohu oli kohtalainen, kun eräs Mikko Mäkelä menikin Ilveksen sijasta nimenomaan tepsiin. Väistämättä tämä tuli nyt mieleen. Oudosti asiat tuntuvat toistuvan.

Hyvä huomio. Kuitenkin "valkopartaukki" kera apuvalmentajiensa itsekin tajusivat tämän ! He muuttivat pelitapaansa kriittisellä hetkellä. Pidäkkeetön liiaan monen usein myöhästelevä prässi väheni huomattavasti ja peliin tuli varmistelua, kun väh. yksi hyökkääjä jäikin kauemmaksi...

tämä on hyvin sanottu siellä perällä. Olihan nämä apuvalmentajien suoritukset alta kaiken arvostelun. Ja tuskin ovat talkoohengellä penkin takana. Siis varmaan vuosisadan surkein, siis kehnoin yv (ei se ollut edes ylivoimapeliä) ja samalla kertakaikkisen heikko aavee. Ja sitten nämä jatkuvat...

Tähän vielä, että boikotit tässä kohtaa ovat nyt toki pelkkää lähes lapsellisen (tai sitten aikuisenkin) kiukun aiheuttamaa pika-negaatiota. Sehän nyt on ihan selvä. Järki käteen nyt kaikille !

Tuen ja kannatan ikuisesti Ilvestä. Tähän mukaan mahtuu myös kivenkovaa, lähes peräti kliinistä analyysiä ja siinä valossa esimerkiksi utj. Koskela ei ole onnistunut niin hyvin, että finaalipaikkaa olisi saavutettu. Ei voi sanoa, että Koskela olisi siis mitenkään täysin tai edes kohtalaisesti...

Tässä oma antini tähän kauteen tässä kohtaa ja peilaten mennyttä ja katsoen tulevaa. Niin isoa kuvaa ja detaileja, mosaiikkisesti mullinmallin sekaisin. On esimerkiksi jotenkin kuvaavaa, että Ilveksen Johansson edusti korkeinta mahdollista kuviteltavissa olevaa pelaajavirtuositeettia, mutta...

Todnäk myrrän kk olisi ollut tappuraa vaikeampi. Siis ensinnäkin kalpahan oli hankala & juonikas vastaisku sekä nopeahko, jatkuvan (pl. stoppari-hartikainen) liikkeen päätymylleröintiryhmä. Niitä vastaan oli vaikea pelata etenkin mitään"täydellistä" ja jatkuvasti samaa toimivaa kiekotonta...

Kuten 3.peli, niin jälleen on epäuskoinen olo nyt jopa erittäin rumanmoisen tappion jälkeen. Siis mitä ovat ne syyt tälläisiin tuskaisiin, jopa "outoihin" tappioihin ? Voisi epäjärjellisesti selitellä jollain löysällä puheella: "ei yritetä tarpeeksi, tulee sulaminen, kirous on langetettu, kalpa...

Sarjan kolmas peli toi viimeistään nyt ilmiselvästi esille Ilveksen pelaamisen ongelmien ytimen ja sehän on siis Niemelän ja hänen esikunnassaan pelitapavalinnoissa - miten halutaan joukkueen pelaavan ja tai peräti annetaan pelata ! Siis tokisen joukkueen taisteleva, välillä epätoivoonkin...