Voitot 3-1 ja pisteet 10-2 Ilvekselle tämän kauden keskinäisistä. Voitoista ainoastaan yksi tuon KalPan loukkaantumissuman aikaan.
Pleijareissa toki lähdetään taas nollista ja runkosarja ei merkkaa mitään, mutta ei KalPa siitä huolimatta mikään mörkö ole Ilvekselle tämän kauden aikana ollut. Paras osoitus tästä oli se marraskuun ensimmäisen päivän peli, kun KalPa pääsi poikkeuksellisen isolla lepoedulla pelaamaan ja hävisi 5-2.
Eilen tuli aktiivisesti kommentoitua tuota KalPan ja HIFKin välistä ratkaisuottelua ja oltua lähes yhtä vahvasti IFK:n puolella kuin siellä olisi ollut itse Oulun Kärpät vastassa. Tämä ei siis mitenkään siitä syystä, että KalPan olisin halunnut pudotuspeleissä välttää, vaan ihan vain siksi, että olisin halunnut IFK:n jatkoon. Samalla tavalla olin Ässien ja Kiekko-Espoon parissa Espoon puolella. Tuossakaan ei mitään sen kummempaa taustalla. Toki Ilves vastaan Kiekko-Espoo olisi ollut omalta kannalta upea juttu, kun asun Espoossa kävelymatkan päässä hallilta.
Ihan ilman mitään ylimielisyyttä ja vastustajan aliarviointiakin tässä on mielestäni aivan hyvät mahdollisuudet toistaa sama kuin vuosi sitten Tapparaa vastaan. KalPa on nähdäkseni sekä valmennuksen että materiaalin osalta viime vuotta selvästi heikoimpi joukkue ja tuohon kun lisätään vielä tämä aivan poikkeuksellinen loukkaantumissuma kevään aikana, niin ei siinä lähtökohtien osalta voi sanoa muuta kuin, että Ilveksellä on tässä sarjassa massiivinen ennakkosuosikin asema.
Tämä ei puolestaan taas tarkoita sitä, että välieriin marssitaan automaattisesti. Pelicans ja HPK ovat jo nyt osoittaneet sen, että otteluparit voivat kääntyä aivan päinvastaisiksi kuin odotetaan.
Isona seikkana pidän sitäkin, että Juuso Mäenpää ei tänä keväänä ole pelaamassa Ilvestä vastaan. Pikku väkkärä on kuitenkin ollut aika usein piikkinä lihassa ja monesti myös ratkonut näitä pelejä yksin tiukoissa paikoissa. Lekkas on myös todella usein ollut Ilvekselle erittäin vaikea ohitettava.
Muista KalPan avainpelaajista esimerkiksi Curry ei ainakaan oman muistini mukaan ole Ilvestä vastaan ollut kovinkaan vahva ja Hartikainen on toisaalta ollut loukkaantumisensa jälkeen todella heikko jopa kuopiolaisten itsensä mielestä. Söderlund-Leger on myös kadonnut lähes täysin ketjuruletin ansiosta pleijareiden aikana.
Jos joku pelaaja voi sarjan aikana nousta Ilvestä vastaan ratkaisijan asemaan, niin ensimmäisenä nimenä nostaisin varmaan Konsta Kapasen, jonka pelityyli ja vahvuudet ovat aika samanlaisia kuin Mäenpäällä. Toinen tällainen voi olla Okany, joka eilen IFK:ta vastaan teki ykkösketjusta taas paljon paremman, kun hänet siihen siirrettiin kolmanteen erään.
Puolustajien puolella on tapahtunut myös mielenkiintoinen viestikapulan vaihto, kun Ville Ruotsalainen on noussut Lappalaisten ja Westerlundien ohi hierarkiassa, kun puhutaan nimenomaan niistä pelaajista, jotka ratkovat pelejä. Eilinen voittomaali meni toki Könöselle, mutta 99 % siitä menee kyllä Ruotsalaisen hyvyyden piikkiin.
Olisin toivonut ihan vaihtelun vuoksi toista vastustajaa, mutta näillä mennään. Toivotaan, että lataus on varsinkin kahdessa ensimmäisessä pelissä heti kunnossa ja sitä kautta saataisiin luuloja otettua pois heti kärkeen. Ihan täysin omasta tekemisestä tämä tulee olemaan kiinni ja jos välieriin ei jatketa, niin se on sitten taas yksi uusi torontomainen luku historiankirjoihin.
