Minä uskon meihin — Ilves 2025–2026

C

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
581
Olen seurannut alkusyksyn aikana keskustelua täällä ja sosiaalisen median kanavissa, enkä voi olla toteamatta: olen huolissani tästä yhteisöstä.

Ilvesläinen on sitkeä. Hän taipuu, mutta ei murru. Hän tukee toista, näkee mahdollisuuden ja uskoo parempaan huomiseen. Hän tietää, että kun parhaansa tekee, edessä koittaa vielä kirkkaampi päivä.

Mutta mihin tuo ilvesläisyys on kadonnut?

Liigakautta on tuskin pelattu kymmentäkään kierrosta, ja jo nyt suurin osa keskustelusta pyörii pelaajien lyttäämisen ympärillä. Hölön potkuja vaaditaan, ja jokaisen julkaisun kommenteissa vaaditaan Tillun erottamista.

Ymmärrän kyllä, että mestaruuden himoitseminen 40 vuoden odotuksen jälkeen tekee malttamisesta vaikeaa. Mutta juuri siksi olen järkyttynyt siitä, kuinka vähän joukkue saa nyt tukea. Ymmärrän myös, että monilla on vähemmän rahaa käytössään ja yleisömäärät voivat jäädä vaatimattomammiksi kuin aiempina kausina. Silti tämä ilmapiiri ja keskustelun taso tekevät minut surulliseksi. Tätäkö Ilves-yhteisö on silloin, kun menee huonosti?

Jos tulosten taakse katsoo edes hetken, huomaa helposti, ettei Ilveksen peli ole mitenkään merkittävästi huonompaa kuin viime kaudella – siitäkin huolimatta, että silloin aloitimme seitsemän ottelun voittoputkella. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Ilves vielä nousisi playoffs-paikoille ja taistelisi keväällä. En myöskään epäile, etteikö joukkue pystyisi taistelemaan mestaruudesta tänäkin vuonna. Mutta siihen tarvitaan meitä jokaista.

Antakaa tappioiden kirpaista ja pettymyksen näkyä, mutta älkää koskaan luovuttako. Antakaa joukkueelle tukea ja rakkautta – kuten olemme aina antaneet. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin voimme todella osoittaa, kuinka ainutlaatuinen Ilves-yhteisö on. Muuten kaikki sanat ovat vain tyhjiä fraaseja.

Nostakaa huivit ilmaan ja siivittäkää tämä joukkue raivolla uuteen nousuun. Meidän avulla Ilves nousee taas jaloilleen – niin kuin se on aina ennenkin noussut.

Minä uskon meihin!
 
@C Käy pyörähtämässä toimistolla ja vala sinne uskoa!
Ilves veljet ja siskot olkaa uskossanne vahvoja!
 
Olen seurannut alkusyksyn aikana keskustelua täällä ja sosiaalisen median kanavissa, enkä voi olla toteamatta: olen huolissani tästä yhteisöstä.

Ilvesläinen on sitkeä. Hän taipuu, mutta ei murru. Hän tukee toista, näkee mahdollisuuden ja uskoo parempaan huomiseen. Hän tietää, että kun parhaansa tekee, edessä koittaa vielä kirkkaampi päivä.

Mutta mihin tuo ilvesläisyys on kadonnut?

Liigakautta on tuskin pelattu kymmentäkään kierrosta, ja jo nyt suurin osa keskustelusta pyörii pelaajien lyttäämisen ympärillä. Hölön potkuja vaaditaan, ja jokaisen julkaisun kommenteissa vaaditaan Tillun erottamista.

Ymmärrän kyllä, että mestaruuden himoitseminen 40 vuoden odotuksen jälkeen tekee malttamisesta vaikeaa. Mutta juuri siksi olen järkyttynyt siitä, kuinka vähän joukkue saa nyt tukea. Ymmärrän myös, että monilla on vähemmän rahaa käytössään ja yleisömäärät voivat jäädä vaatimattomammiksi kuin aiempina kausina. Silti tämä ilmapiiri ja keskustelun taso tekevät minut surulliseksi. Tätäkö Ilves-yhteisö on silloin, kun menee huonosti?

Jos tulosten taakse katsoo edes hetken, huomaa helposti, ettei Ilveksen peli ole mitenkään merkittävästi huonompaa kuin viime kaudella – siitäkin huolimatta, että silloin aloitimme seitsemän ottelun voittoputkella. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Ilves vielä nousisi playoffs-paikoille ja taistelisi keväällä. En myöskään epäile, etteikö joukkue pystyisi taistelemaan mestaruudesta tänäkin vuonna. Mutta siihen tarvitaan meitä jokaista.

Antakaa tappioiden kirpaista ja pettymyksen näkyä, mutta älkää koskaan luovuttako. Antakaa joukkueelle tukea ja rakkautta – kuten olemme aina antaneet. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin voimme todella osoittaa, kuinka ainutlaatuinen Ilves-yhteisö on. Muuten kaikki sanat ovat vain tyhjiä fraaseja.

Nostakaa huivit ilmaan ja siivittäkää tämä joukkue raivolla uuteen nousuun. Meidän avulla Ilves nousee taas jaloilleen – niin kuin se on aina ennenkin noussut.

Minä uskon meihin!
Hieno, fiksu ja viisas kirjoitus!

Joukkueemme tarvitsee nyt hivenen erilaista tukea, mitä on foorumilla valloillaan.

Minäkin uskon meihin!
 
Hieno kirjoitus ja viisaita sanoja!
 
Hyvä kirjoitus kyllä, mutta ei mulla lukuunottamtta yksittäisiä kirjoittajia ole käsitystä, että Niiemelällle potkuja halutaan. Ei oo Niemelän vika että palikat rakentaa on vähissä.

Suosta noustaan pistämällä pelaaja rivit kuntoon, ja se on Tillun ja Ripan homma se.
 
IS:n jutussa Koskela puhelee, että sairastupa tyhjenee pitkälti maajoukkuetauolla. Sinne pitäis selvitä. Toivotaan myös, että nää stuntit osoittautuisi pelaajiksi jotka ansaitsevat loppukauden pahvit. Ja että laatuhankintojakin tehdään. Joku "Koivula" nyt ja Klink Klongkin kerkee vielä ennen poffeja pelituntuman hyvin hakeen. Vain sillä on väliä, että niissä peleissä joukkue on iskussa. Se on vielä mahdollista hyvinkin.


 
IS:n jutussa Koskela puhelee, että sairastupa tyhjenee pitkälti maajoukkuetauolla. Sinne pitäis selvitä. Toivotaan myös, että nää stuntit osoittautuisi pelaajiksi jotka ansaitsevat loppukauden pahvit. Ja että laatuhankintojakin tehdään. Joku "Koivula" nyt ja Klink Klongkin kerkee vielä ennen poffeja pelituntuman hyvin hakeen. Vain sillä on väliä, että niissä peleissä joukkue on iskussa. Se on vielä mahdollista hyvinkin.


Minusta ihan ok haastattelu. Vastasi kysymyksiin kuten kuuluukin eikä organisaation urheilujohto ole nyt ainakaan piilossa näiden asioiden kanssa. Oliko tämä nyt sitä johtajuutta?

Nyt pitää sitten tekojen kauttakin näkyä, eli pelaajia sisään tarpeen mukaan ja valmennus hoitaa oman leiviskänsä ja laittaa erikoistilanteet kuntoon. Ne ei oikeasti edes vaadi mitään Liigan huippu-ukkoja vaan toimivia systeemejä. Jos ei muu auta niin joku uusi erikoistilannevalmentaja sisään tuomaan parempia ideoita.
 
En usko että ilvesläisyys on mihinkään kadonnut. Se elää elää vahvasti edelleen.
Jalkapallollossa eletään upeaa aikaa ja hoki on ollut nosteessa monta vuotta.

Meillä on ollut vahva momemtum nostaa kannua ilmaan monena aikaisempana kautena. Ohi meni, pienestä kiinni.

Omaan mieleen tuo momemtum olisi pitänyt käyttää (helppo huudella katsomosta), ei se helpommaksi ainakaan tulevaisuudessa tule.

Henkinen väsymys näkyy varmasti vankimmassakin kannattajassa, kun mestaruusjuna on monesti karannut asemalta, ja nyt vielä kausi alkanut mollissa, inimillistä.

Valmennuksen tai johdon kyvyistä olla aallon harjalla, terävänä, uudistumiskykyisenä voi vain arvailla.

Loukkaantumistilanne on huolestuttava mutta tuskinpa valmennuksen tai Koskelan, Jalon vika.

Muutamien pelaajien odotettua vaisummat peliesitykset toki herättävät huolta ja monia kysymyksiä ilmaan.

Ilves kiinnostaa jatkossakin. Pikavoittoja on kuitenkin turha odottaa, jos sairastupa ei tyhjenä.

Annetaan Rakkaalle seuralle oma yksilöllinen tukemme, panoksemme.
 
Olen seurannut alkusyksyn aikana keskustelua täällä ja sosiaalisen median kanavissa, enkä voi olla toteamatta: olen huolissani tästä yhteisöstä.

Ilvesläinen on sitkeä. Hän taipuu, mutta ei murru. Hän tukee toista, näkee mahdollisuuden ja uskoo parempaan huomiseen. Hän tietää, että kun parhaansa tekee, edessä koittaa vielä kirkkaampi päivä.

Mutta mihin tuo ilvesläisyys on kadonnut?

Liigakautta on tuskin pelattu kymmentäkään kierrosta, ja jo nyt suurin osa keskustelusta pyörii pelaajien lyttäämisen ympärillä. Hölön potkuja vaaditaan, ja jokaisen julkaisun kommenteissa vaaditaan Tillun erottamista.

Ymmärrän kyllä, että mestaruuden himoitseminen 40 vuoden odotuksen jälkeen tekee malttamisesta vaikeaa. Mutta juuri siksi olen järkyttynyt siitä, kuinka vähän joukkue saa nyt tukea. Ymmärrän myös, että monilla on vähemmän rahaa käytössään ja yleisömäärät voivat jäädä vaatimattomammiksi kuin aiempina kausina. Silti tämä ilmapiiri ja keskustelun taso tekevät minut surulliseksi. Tätäkö Ilves-yhteisö on silloin, kun menee huonosti?

Jos tulosten taakse katsoo edes hetken, huomaa helposti, ettei Ilveksen peli ole mitenkään merkittävästi huonompaa kuin viime kaudella – siitäkin huolimatta, että silloin aloitimme seitsemän ottelun voittoputkella. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Ilves vielä nousisi playoffs-paikoille ja taistelisi keväällä. En myöskään epäile, etteikö joukkue pystyisi taistelemaan mestaruudesta tänäkin vuonna. Mutta siihen tarvitaan meitä jokaista.

Antakaa tappioiden kirpaista ja pettymyksen näkyä, mutta älkää koskaan luovuttako. Antakaa joukkueelle tukea ja rakkautta – kuten olemme aina antaneet. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin voimme todella osoittaa, kuinka ainutlaatuinen Ilves-yhteisö on. Muuten kaikki sanat ovat vain tyhjiä fraaseja.

Nostakaa huivit ilmaan ja siivittäkää tämä joukkue raivolla uuteen nousuun. Meidän avulla Ilves nousee taas jaloilleen – niin kuin se on aina ennenkin noussut.

Minä uskon meihin!
Kiitos tästä kirjoituksesta, se saattoi jopa tehdä tästä synkästä päivästä hieman valoisamman<3
 
Minusta ihan ok haastattelu. Vastasi kysymyksiin kuten kuuluukin eikä organisaation urheilujohto ole nyt ainakaan piilossa näiden asioiden kanssa. Oliko tämä nyt sitä johtajuutta?

Nyt pitää sitten tekojen kauttakin näkyä, eli pelaajia sisään tarpeen mukaan ja valmennus hoitaa oman leiviskänsä ja laittaa erikoistilanteet kuntoon. Ne ei oikeasti edes vaadi mitään Liigan huippu-ukkoja vaan toimivia systeemejä. Jos ei muu auta niin joku uusi erikoistilannevalmentaja sisään tuomaan parempia ideoita.
Ihan piristävää haastamista Hoffrenilta ja Tillulta ihan asialliset vastaukset.

Paitsi tuo höpinä KooVee/juniorityöstä ja sen strategialinjaus on vähän sellainen mitä en ihan noin sulata.
 
Ja jokainen joka ei tule halliin syystä, että Ilveksen peli ei ole alkukaudesta ollut sitä mitä tilattiin niin voi katsoa itseään peiliin ja kysyä ”Olenko oikeasti Ilveksen kannataja?”

Jmalauta täällä ei aleta mouhoileen, että halliin mennään vain silloin kun peli kulkee…Pelaajat tarvii meitä!!!!
 
Jälleen kerran on kannattajan tehtävä korjata IHOY:ssa vallitseva pysähtyneisuuden aika, näköalattomuus ja sen seuraukset. Uskossa on tietenkin kiva elää, mutta kiva olisi myös tietää miksi uskoa ja tällä hetkellä ei ole oikeastaan mitään syytä siihen. Joukkueessa luistelee toki hyviä, mutta juurettomia, pelimiehiä, joukkue ei taistele ja lippujen hinnat Sorin kauppakeskukseen ovat omiaan vieraannuttamaan tästä sirkuksesta. Puhumattakaan sarjan ongelmista.
 
Mikäs siinä oli vaikea sulattaa?
Koska sen yhteistyön hyöty jäi Ilvekselle todella pieneksi. KooVee tuosta taisi enemmän hyötyä. Samalla Ilveksen omat juniorit ajettiin tuuliajolle.
 
Koska sen yhteistyön hyöty jäi Ilvekselle todella pieneksi. KooVee tuosta taisi enemmän hyötyä. Samalla Ilveksen omat juniorit ajettiin tuuliajolle.
U20 tosiaan kärsi siinä mutta siinä esim samalla Nyman kasvatettiin änäriin.
 
Koska sen yhteistyön hyöty jäi Ilvekselle todella pieneksi. KooVee tuosta taisi enemmän hyötyä. Samalla Ilveksen omat juniorit ajettiin tuuliajolle.
Siihen tilanteeseen se oli ei niin optimaalinen ratkaisu. Ilveksellä oli silloin potentiaalisia u20-ikäisiä niin naurettava määrä, että ei niitä molempiin riittänyt, sekä omaan U20-jokkkueeseen, että Kooveehen. Optimaalisessa tilanteessa niitä olisi riittänyt molempiin. Ainoa hyöty oikeastaan oli, että Kooveen avulla näille saatiin miesten pelejä alle.
 
Takaisin
Ylös