Arvoisa AL:n toimitus,
Aamulehti kertoo journalisten periaatteidensa kirjauksissa sitoutuvansa hyvään journalistiseen tapaan.
Näiden mukaan Aamulehden journalismia ohjaa pyrkimys oikeellisuuteen, oikeudenmukaisuuteen, tasapuolisuuteen ja lukijan nopeaan, monipuoliseen palveluun. Aamulehti kuvaa journalisminsa olevan sitoutumatonta, moniarvoista ja kriittistä. Se kertoo myös aktivoivansa lukijoitaan ottamaan kantaa ja osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Tuorein Mikko Gyntherin juttu "Pieni joukko Ilves-faneja on liannut koko kannattajakunnan mainetta – jäähallille ilmestyi yhtäkkiä hautakynttilöitä: "Pelokasta itkua"" on äärimmäisen yksipuolinen, epätasapuolinen. lähdekritiikitön ja muutenkin lukijoiden älykkyyttä aliarvioiva tuotos. Jutussa on ilmeisen tarkoitushakuinen tavoite leimata yhden joukkueen kannattajat jollain tavalla muiden joukkueiden vastaavista poikkeavaksi.
Kuvitus ja sosiaalisen median tileihin viittaukset kohdentavat nämä väittämät Ilveksen faniosastoon (Osasto41) ilman, että itse jutussa millään tavoin osoitettaisiin sen jäsenten olevan jutussa kuvattujen tapahtumien tai väitettyjen tapahtumien taustalla. Jonkun selkeästi ongelmaisen henkilön tekemä tappouhkaus, mitä kukaan ei tietenkään voi pitää hyväksyttänä, on Aamulehdessä nostettu useaan otteeseen esiin ja siihen viitataan tässäkin jutussa. Jutusta syntyy mielikuva, että sekin olisi jollain tavalla Ilveksen faniosaston jäsenten tekemä.
Huomionarvoista on se, että erilaisia ylilyöntejä tai uhkaaviksi koettuja toimia on haettu hyvin laajalta aikaväliltä selvittämättä kuitenkaan lukijoille niihin liittyviä taustoja laajemmin. Jotkin väittämistä ovat täysin toteennäyttämättä SM-liigan selvitystoimienkin jälkeen. Haastateltavien henkilöiden joukkoon on koottu henkilöitä, joilla on syystä tai toisesta selkeästi jotain hampaankolossa Ilvestä tai sen faneja kohtaan eli samalla motiivi myös seuran lokaamiseen. Yhtä ainutta haastateltavaa ei ole ilmeisesti löydetty, joka kykenisi neutraalisti kertomaan nykyajan kannattajatoiminnasta?
Samaan aikaan tasapuolisuuden nimissä ei kuitenkaan nosteta esiin toisen tamperelaisjoukkueen kannattajien toimia millään tavoin. Tässä olisi tarkasteluun riittänyt paljon lyhyempi aika, jolta olisi löytynyt tappouhkauksia niin toimittajalle kuin sosiaalisen median vaikuttajalle, tuomio vierasjoukkueen kannattajan pahoinpitelystä, rasistisia solvauksia tummaihoiselle vierasjoukkueen pelaajalle, raiskaustuomion väheksyntää ja uhrin syyttelyä tai lasten uhkailua.
Whataboutismin sijaan haluan kuitenkin korostaa, ettei yksittäisten henkilöiden typerien toimien osalta voida leimata mitään ryhmää. Kyseessä ei ole mikään "pieni joukko" tai mitään kollektiivisuutta. Kaikkien takana on vain yksi ihminen ja joissain tapauksissa tämä "fani" voi hyvinkin olla sellainen, joka ei ole edes koskaan ottelussa käynyt paikan päällä.
Juttunne luovat kuitenkin mielikuvan jostakin Ilvestä kannattavasta huligaanijoukosta, jonka vuoksi ottelutapahtumasta on tullut pelottava tai pelaajat joutuvat pelkäämään turvallisuutensa puolesta, koska faniosaston intohimo ajaa ääritekoihin. Tämän täysin tuulesta temmatun mielikuvan voi korjata osallistumalla ottelutapahtumaan tai fanimatkalle. Ilveksen otteluissa on turvallista ja tunnelmallista. Vierasmatkoilta on tullut fanien käytöksestä pelkkää kiitosta. Pelaajat ovat järjestäen kiitelleet Ilveksen uskomattomia faneja uskollisuudestaan seuraa kohtaan myös tappion hetkillä.
Aamulehden toivoisi pysyvän poissa klikkiotsikoita tavoittelevien kilpailijoidensa linjasta ja sitoutuvansa omiin journalistisiin periaatteisiinsa. Erilaisiin asioihin tulisi pyrkiä löytämään näkemyksiä ja erityisesti faktoja niin puolesta kuin vastaan, eikä lähteä ajamaan vain yhtä - toimittajan omaa - agendaa.