Podcasteja tulee ja podcasteja menee, mutta IPC toimittaa tehtaan takuulla. Hyviä jaksoja aina ja tämä kauden päätösjakson kuuntelu oli itselle sellaista tunteiden vuoristorataa, että ei ole ennen ollut mitään podcastia kuunnellessa. Kiitos kaudesta!
Todella laihaksi jäi valmennuksen reagointi pudotuspeleissä, niin viime kevään Pelicans-sarjassa, kuin nyt Kalpaakin vastaan. Erityisesti kaihertaa, että ensimmäisessä Kalpa pelissä ei Kalpan 3-2 kavennuksen jälkeen otettu aikalisää, vaikka tuskin se lopputulemaa olisikaan muuttanut, mutta...
Manngardin aikoina vitutti kun pelattiin putoamista vastaan ja haaveiltiin pudotuspeleistä. Sitä odotti että noustaisiin takaisin isoksi ja olisi mahdollisuus kasata menestyvä joukkue. Nyt on noustu isoksi, mutta nöyryytys se saatana vaan jatkuu.
Paljon voi laittaa Pennasen piikkiin, mutta kyllä tuossa jotain muutakin mätää on. Oliko joukkue (tai siis lauma yksilöitä) kenelläkään näpeissä, kuka sitä johti ja kenelle se pelasi? Penkki aivan hengetön koko kauden, Palven oudot höpinät runkosarjan jälkeen, Lesin lähtö - onhan näitä.
Se olis sitten otettava viidestä pelistä neljä voittoa.
Sama henkinen lukko vaivaa kuin viime keväänä. Nyt pitäisi pystyä vaan pelaan, eikä ajatella yhtään mitään. Kaikki keskittyminen ainostaan seuraavaan vaihtoon eikä yhtään enempää.